Etanoista ja kotiloista eroon

Etanoista ja kotiloista eroon

posted in: Pihailo | 0

Yksi puutarhurin kohtaamista tavallisimmista kysymyksistä tähän aikaan vuodesta on, miten päästä puutarhan etanoista ja kotiloista eroon. Kysymys on hyvä, mutta valitettavasti kaiken kattavaa, ongelman samantien selättävää vastausta on mahdotonta antaa. Kotiloista ja etanoista eroon pääseminen tai rehellisemmin sanottuna niiden vähentäminen vaatii sitkeää ja tavoitteellista toimintaa ja usein myös yhteistyötä naapuruston kanssa. Yhdistämällä ennaltaehkäiseviä toimia sekä mekaanista ja kemiallista torjuntaa pääsee ongelmassa kuitenkin niskan päälle!

Kutsumattomat vieraat

Tavallisimpia puutarhoissa  torjuttavia etanoita ovat peltoetana (Deroceras agreste), valepeltoetana (D. reticulatum), espanjasiruetana (Arion lusitanicus) sekä lehtokotilo (Arianta arbustorum). Näiden lisäksi pelloilla ja taimistoilla voidaan tavata taimietanaa (Limax valentianus), keltajuovaetanaa (Arion fasciatus) sekä tarhaetanaa (A. hortensis). Etanat ovat kaksineuvoisia eli yksikin etana voi tuottaa suuren määrän jälkeläisiä.

Peltoetana ja valepeltoetana rei’ittävät erityisesti kaaleja, salaatteja  ja muiden vihannesten lehtiä sekä tuhoavat mansikkasatoa.

Ruskeanoranssi täysikasvuisena n. 7-14 cm:n mittainen espanjansiruetana on luokiteltu Suomessa erittäin haitalliseksi vieraslajiksi. Etana syö lähes kaikkia maanpäällisiä vihreitä kasveja sekä myös kuolleita lajitovereitaan, minkä vuoksi sitä kutsutaan myös tappajaetanaksi.

Lehtokotilo voi liikkua pitkiä matkoja ja kestää hyvin sekä kylmyyttä että kuivuutta suojaavan kotilonsa ja kuoren suuaukkoon erittämänsä liman avulla. Se voi kiipeillä myös puihin ja vioittaa niiden lehtiä. Lehtokotilo jättää jälkeensä limavanan.

Ennaltaehkäisy

Etanat liikkuvat pääosin öisin, koska ilman- ja maan kosteus on silloin suurimmillaan. Tämän vuoksi ne myös viihtyvät parhaiten tiheissä ja kosteissa kasvustoissa. Kokonaan etanoista ja kotiloista eroon ei näillä keinoilla pääse, mutta niiden esiintymistä voi ennaltaehkäistä hoitamalla ympäristöä niille vähemmän houkuttelevaksi.  Piha tai kasvimaa voidaan salaojittaa liiallisen kosteuden poistumiseksi, tontin reunat ja istutusalueet pidetään puhtaana rikkaruohoista, nurmikko leikataan usein ja mahdollinen tontin vieressä oleva joutomaa niitetään ja myös kynnetään tai käännetään säännöllisesti. Istutusten ja pihan reunuksien kattaminen soralla tai hiekalla vähentää kotiloiden ja etanoiden liikkumista alueella. Jotta talvehtiville etanoille jäisi mahdollisimman vähän ravintoa, silputaan kasvimaalle jäänyt kasvijäte mahdollisimman pieneksi ennen sen kääntämistä maahan. Etanoiden luontaisia vihollisia ovat linnut, siilit, sammakot, pikkujyrsijät ja kovakuoriaiset joten luonnon monimuotoisuudesta pihassa on hyvä huolehtia.

Etanoita ja kotiloita voidaan myös houkutella tarkoitukseen perustetuilla pyyntikaistoilla tai  -kasoilla eli laittamalla ruohosilppua tai olkea kasoiksi etanoita varten. Nilviäisten esiintyvyyttä voi tarkkailla asettamalla laudanpätkiä pihan reunoille, josta ne yleensä leviävät muualle pihaan. Saman asian ajavat esim. kosteat juuttikangassäkit. Etanat ja kotilot hakeutuvat näiden alle ja ne on helppo kerätä houkuttimista pois. Pihassa ei kuitenkaan pidä olla valvomattomia lehti- ja ruohokasoja tai mätänevää puujätettä, koska etanat ja kotilot munivat näihin paikkoihin.

Kutsumattomat vieraat leviävät puutarhasta ja pihasta toiseen munien välityksellä. Tämä pitää ottaa huomioon maa-aineksia siirrellessä sekä puhdistaa erityisesti vaihdossa tai lahjoituksena saatujen taimien juuristo mullasta. Etanoiden ja kotiloiden munat ovat vaaleita, alle kahden millin kokoisia ja niitä on vaikeaa havaita.

Mekaaninen torjunta

Jos piha on kohtuullisen pieni ja nilviäisten määrä ei ole vielä suuri, voidaan etanoista ja kotiloista eroon päästä keräilemällä niitä käsin. Keräily kannattaa tehdä heti alkukesällä ennen etanoiden tuloa munintaikään. Keräilyn tueksi kannattaa rakentaa edellämainittuja houkutuspaikkoja. Etanoiden ja kotiloiden kulkureiteille voi levittää tuhkaa, kalkkia, hiekkaa tai karkeaa purua, jotka aiheuttavat etanoiden kuivumisen koska ne joutuvat erittämään lisää limaa pinnasta selvitäkseen. Nämä pinnoitteet toimivat vain kuivalla säällä.

On myös kokeiltu erilaisia muotoiltuja peltisiä aitoja ja nauhoja, esimerkiksi kuparinauhaa, jotka estävät etanoiden pääsyn viljeltävälle aluelle kuten viljelylaatikkoon. Pellistä voi rakentaa esimerkiksi kasvimaan reunaan matalan, osittain maahan upotetun aidan, jonka yläreunassa on lippa estämässä kotiloiden kiipeämistä aidan yli. Paras tapa hävittää kerätyt etanat on kaataa niiden päälle samantien kiehuvaa vettä tai tiputtaa kotilot etikkapurkkiin.

Kemiallinen torjunta

Kotiloita ja etanoita voidaan torjua kemiallisesti vaikuttavana aineena rautafosfaattia sisältävillä valmisteilla kuten Ferramolilla.  Rautafosfaatti on luonnossa yleinen aine ja siksi ympäristölle sekä etanoita ravinnokseen käyttäville eläimille turvallinen. Rautafosfaatti on valmisteissa kovassa raemaisessa muodossa jotta se kestäisi myös sadetta ja kosteutta. Se levitetään tasaisesti kasvien väliin tai pihan rajalle nauhamaiseksi alueeksi, Torjunta aloitetaan heti ensimmäisten etana- ja kotilohavaintojen jälkeen ja jo syödyt syöttirakeet korvataan samantien uusilla. Rautafosfaattivalmisteille ei ole varoaikaa ja niitä voi käyttää sekä pihassa että kasvihuoneessa.

Biologinen torjunta

Etanoiden biologiseen torjuntaan on saatavilla sukkulamatoja sisältävä valmiste Nemaslug, joka on käytössä lähinnä ammattiviljelyksillä. Valmistetta levitetään paikkoihin, joissa etanoita esiintyy. Etanat saavat valmistetta syödessään sisäänsä sukkulamatoja, jotka lisääntyessään aiheuttavat etanan kuoleman. Kuolleesta etanasta madot siirtyvät odottamaan seuraavaa etanauhria. Valmisteesta on saatu apua pelto- ja valepeltoetanan torjuntaan mutta espanjansiruetanan torjunnassa se ei toimi. Sukkulamatovalmiste sekoitetaan veteen ja sillä kastellaan halutut alueet. Madot toimivat parhaiten kosteissa olosuhteissa. Sukkulamadoista ei ole haittaa muille luonnon eliöille.

 

Tärkeintä kamppailussa etanoista ja kotiloista eroon on pitkäjänteisyys ja toiveikkuus. Puutarhan tulevia muutoksia ja ratkaisuja miettiessä on ongelma hyvä pitää mielessä ja jättää esimerkiksi lehtokotiloiden suosikit kuunliljat ja nauhukset istuttamatta kokonaan. Hyvä hygienia on hyvä muistaa taimien vaihdon lisäksi myös työkaluja lainatessa. Kotilot saattavat kulkeutua pihaan myös matkojen päästä esimerkiksi pitkään joutomaalla tai mökillä seisseen peräkärryn renkaiden välityksellä.

 

Jutun kuvituskuvat: www.morguefile.com

Mykorritsa – mitä hyötyä siitä on?

Mykorritsa – mitä hyötyä siitä on?

posted in: Uncategorized | 2

Taimia kasvattava törmää valinnan vaikeuteen paitsi siemen- myös multaostoksilla: taimikasvatukseen myydään monenlaista taimi- ja kaktusmultaa, kylvömultaa ja taimimultaa. Multapussista saattaa pompata esiin termi mykorritsa. Mitä mykorritsa on ja mitä hyötyä on mykorritsasta? Miten mykorritsaa käytetään?

Sienijuuret eli mykorritsat ovat kasvin kanssa symbioottisessa vuorovaikutuksessa elävän sienen ja kasvin omien juurien muodostamia rakenteita. Mykorritsat voivat olla näkyviä pintasienijuuria tai maan alla vaikuttavia sisäsienijuuria.

Pintasienijuuria eli ektomykorritsasieniä ovat esimerkiksi metsissämme esiintyvät syötävät sienet. Ne kasvavat kasvin juurisolujen väliseen tilaan ja muodostavat juuriston pinnalle näkyvän sienikerroksen. Sisäsienijuuret eli endomykorritsat vaikuttavat vain kasvin juuristossa ja tunkeutuvat myös kasvin juuren soluseinämän läpi kuitenkaan menemättä solukalvon läpi.

Sienijuuri ei itse pysty yhteyttämään ja symbioosissa se saakin isäntäkasviltaan energiaa sisältäviä hiiliyhdisteitä. Sienijuuri parantaa ja varmistaa useimpien kasvien kasvua ja esim. kämmekkäkasveille symbioosi sienirihmaston kanssa on taimivaiheessa välttämätön. Sieni auttaa kasvia ottamaan maasta ravinteita, erityisesti fosforia. Se toimii apuna myös kasvin vedenotossa ja pystyy ottamaan vettä tehokkaammin pienemmistä maahuokosista kuin isäntäkasvinsa juuristo.

Sienijuuren on osoitettu parantavan kasvin vastustuskykyä kasvitauteja ja tuholaisia vastaan joko mikrobiologisesti tai mekaanisesti juuristoa suojaamalla. Mykorritsa lisää myös kasvualustan kasville hyödyllisiä bakteereja ja mikrobeja ja vaikuttaa siten edistävästi maan pieneliötoimintaan.

Luonnossa sienijuurilla on tärkeä tehtävä myös maan eroosion vähentämisessä ja mururakenteen säilyttämisessä. Ympäristön ravinnekuormituksen kannalta on etua siitä, että sienijuuri imee muuten ylimääräisenä huuhtoutuvat ravinteet. Sienijuuren välityksellä voi tapahtua myös kasviyksilöiden ja kasvilajien välistä vuorovaikutusta, aineenvaihduntaa, joka viime aikoina on ollutkin paljon puheenaiheena.

Ammattimaisessa puutarhaviljelyssä sienijuurta käytetään monessa työvaiheessa: peittaamalla (ruiskutetaan, upotuskäsitellään tai sivellään) kasvin siemen kylvövaiheessa mykorritsavalmisteella tai sekoittamalla mykorritsavalmiste kasvualustaan. Juuristo voidaan myös kastaa veteen liuotettuun valmisteeseen. Pistokkaat voidaan dipata jauhemaiseen mykorritsavalmisteeseen, samoin kuin taimipaakku ennen istutusta. Tärkeää on että mykorritsa levittyy suoraan kasvin juuristolle.

Mykorritsan käyttö on viljelijälle taloudellisesti ja ekologisesti kannattavaa, koska tuottavuus kasvaa taimikuolleisuuden vähenemisen, tasaisten ja laadukkaampien taimien, tehokkaamman kasvun sekä lannoitustarpeen vähenemisen myötä. Puutarhaharrastajalle mykorritsan olemassaolo takaa paremmin kasvuun lähtevät, vaikeille olosuhteille vastustuskykyisemmät taimet ja kasvit.

Multapussin multa on usein turhan steriiliä ja puhdasta hyödyllisistä mikrobeista, joten sekä taimikasvatusvaiheessa että varsinaisessa viljelyssä mykorritsavalmisteen käytöstä on hyötyä. Sienijuuri edistää myös kasvijätteiden hajotusta ja siten ylläpitää maaperän kuntoa. Viljeltävät kasvit ovat vastustuskykyisempiä kesän taudinaiheuttajia ja tuholaisia vastaan joten näiden torjunnan määrää voidaan vähentää.

Lisättyä mykorritsaa voit löytää taimi- ja kylvömullasta, istutusmullasta ja lannoitteista, esimerkiksi havu- ja rhodolannoitteesta. Ammattiviljelijöiden käyttämiä harrastelijoiden ulottuvilla olevia valmisteita ovat esimerkiksi Symbio MycoForce ja Symbio Seed Coat, joita voidaan käyttää edellä mainituilla tavoilla.

Mykorritsaa voi lisätä kasvualustaan eli puutarhan multaan esikasvatusvaiheen lisäksi puun, pensaiden tai hyötykasvien taimia istuttaessa. Jos siirrät taimia, on hyvä ottaa kasvupaikan multaa juuripaakun mukaan. Näin kasvin yhteys maaperän mahdollisen sienijuuren kanssa säilyy.

Mykorritsa viihtyy parhaiten luonnonmukaisesti hoidetussa maassa, käytä siis luonnonmukaisia lannoitteita, jätä kasvijätteitä maahan lahoamaan, äläkä muokkaa maata tarpeettoman syvältä.

Ruskistuneet tuijat – kasvien suojaus kevätauringolta kannattaa

Ruskistuneet tuijat – kasvien suojaus kevätauringolta kannattaa

posted in: Pihailo | 0

Tuntuu hullulta että keskellä talvea täytyy puutarhan eteen tehdä jotakin. Omenapuiden kevättalven leikkaukset ovat monelle tuttua puuhaa, mutta kasvien suojaaminen ei. Minulta usein kysytäänkin miksi kasvien suojaus kevätauringolta pitäisi tehdä? Mihin suojaamisen tarve perustuu? Miten voisin välttää pihalla kököttävät ruskistuneet tuijat?

Miksi kasveja suojataan auringolta?

Kevätaurinko on jo niin voimakas, että kasvi alkaa haihduttamaan nestettä vihreistä osistaan sen vaikutuksesta. Haihduttaminen on aivan normaalia kasvin toimintaa eikä siitä ole haittaa jos kasvi saa vettä tilalle juuristonsa avulla. Jäätyneessä maassa juuristo ei toimi eikä vettä ole saatavilla, ja kasvi kuivuu. Tämä näkyy neulasten ruskistumisena myöhemmin keväällä.

Mitä kasveja täytyy suojata?

Arkoja tälle ilmiölle ovat erityisesti nuoret vuosi- pari sitten istutetut havukasvit ja alppiruusut eli rhodot. Myös maanpeitekasvina helppoina tunnetut tuiviot kuivuvat auringossa helposti jos niiden suojana ei ole lunta. Kivikoissa ja kuivilla rinteillä kasvavat maanpeiteperennatkin voivat kärsiä kevätahavasta jos maa on lumeton.

Jos esimerkiksi tuijat tai rhodot kasvavat varjoisalla paikalla (jossa viihtyvätkin parhaiten), ei suojaamiselle ole tarvetta. Avarille paikoille istutetut tuijat sen sijaan täytyy ehdottomasti peittää auringolta jos toivoo kasvuston pysyvän kauniina. Aidaksi istutetut taimet ovat usein suojauksen tarpeessa.

Millä suojaan ja miten?

Havut, kuten tuijat, katajat, kuuset ja männyt on helpointa suojata varjostuskankaalla tai -verkolla. Juuttikankaasta tehtyjä, kartiotuijillle ja pilarikatajille sopivia varjostushuppujakin löytyy valmiina puutarhaliikkeistä. Muovinen varjostusverkko on kevyt ja huomaamattomampi, mutta sen käyttöikä on lyhyempi kuin tukevan juuttikankaan. Jos suojaat esimerkiksi nuorta tuija-aitaa, voit käyttää yhtenäistä suojausta erilisten huppujen sijaan. Ole huolellinen rhodoja suojatessasi, jotta kukkanuput eivät ole irtoa. Älä suojaa kasveja muovilla tai hallaharsolla. Ne pidättävät liikaa kosteutta ja suojan tulee olla hyvin ilmava. Aurinkoisilla, lumettomilla paikoilla kasvavia paahteelle alttiita maanpeitekasveja voit suojata risuilla tai havuilla. Syksyltä maahan jääneet lehdet suojaavat myös hyvin.

Milloin voin poistaa suojaukset?

Kasveja täytyy varjostaa siihen saakkaa kunnes maa on niin sula, että ne saavat siitä juurillaan vettä. Voi testata asiaa lapiolla: se uppoaa sulaan maahan, mutta jäätyneeseen ei. Voit halutessasi nopeuttaa maan sulamista kastelemalla kasvin juuristoaluetta lämpimällä vedellä. Jos kovia pakkasia on vielä luvassa, älä kastele maata vaan odota kärsivällisesti lämpimämpiä kelejä. 

Mitä jos unohdin suojata kasvit?

Mitä jos suojaaminen jäi ja puutarhassa kököttävät ruskistuneet tuijat? Osa kasveista paikkaa kuollutta kohtaa melko nopeastikin, esimerkiksi nopeakasvuisesta ’Brabant’-tuijasta voit leikata kuivuneet oksat pois ja seurata miten kasvi korjautuu. Leikkaa ruskeat osat pois terveeseen osaan saakka. Lehdistöön ruiskutettavasta havupuubalsamista  saattaa myös olla apua. Se on typpi- ja aminohappopitoinen lehtilannoite ja ravitsee kasvia nopeasti. Kokonaan tai suurimmaksi osaksi ruskettuneet tuijat ja muut havut kannattaa korvata uudella ja harkita niiden sijoittamista varjoisampaan ja kasvuolosuhteiden puolesta sopivampaan paikkaan.

Puutarhan havut ja rhodot kannattaa lannoittaa maan sulettua erityisella havu- ja rhodolannoitteella, parhaan tuloksen saat kun möyhennät sitä hiukan pintamaan sekaan.

1 2 3 4 11