Risiinin kasvatus – jättiläinen taimilaatikossa

posted in: Kesäkukat | 0

On aina hellyttävää kun taimipoteista alkavat pilkistää pienen pienet vihreät versot. Jos kaipaat vähän ronskimpia kasvin alkuja ja haluat seurata räjähtävän nopeaa kasvua, meillä yksivuotisena kasvavan risiinin kasvatus on mainio idea.

Risiinillä, Ricinus communis, on huono kaiku ja syystäkin sen kanssa tulee olla varovainen. Risiinin siemenet ovat todella myrkyllisiä. Yhden tai kahden siemenen syöminen saattaa olla aikuisellekin hengenvaarallista. Risiinin hedelmistä puristetaan kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa paljon käytettyä risiiniöljyä (löytyy yleisesti huulirasvoista) ja puristejätteestä risiini-myrkkyä, joka on syanidiakin voimakkaampaa. Kasvin muutkin osat ovat myrkyllisiä joten tutkimusiässä olevan taaperon perheeseen en voi risiinin kasvatusta suositella.

Risiinin siemeille suositellaan noin vuorokauden liotusta ennen kylvöä mutta ne lähtevät kokemukseni myötä itämään viikossa ilman liotustakin. 

Tyräkkikasveihin (Euphorbiaceae) kuuluva risiini itää 10- 20 vuorokauden kuluessa kylvöstä, usein nopeamminkin. Risiinin vahvat varret muistuttavat kastematoja mullasta ponnistaessaan.

Sirkkalehtien koko päihittää kevyesti muut kasvit! Risiinin juuristo on myös kookas ja kasvi vaatikin heti varsinaisen lehtiparin puhkeamisen jälkeen siirron suurempaan ruukkuun jos siemenet on kylvetty pieniin taimipotteihin.

Taimet kasvavat nopeasti ja sen vuoksi siementen kylvämisen kanssa ei kannata hätäillä. Suomen sääoloissa risiinin kasvatus on hyvä aloittaa vasta huhtikuun puolessa välissä. Taimien siirtäminen viileään (esimerkiksi noin 15-asteiselle kuistille) hidastaa ja tukevoittaa taimien kasvua, jos ulkolämpötila ei anna vielä puutarhaan siirrolle myöten. Risiiniä saattaa löytää valmiina taimina kauppapuutarhoilta, joissa se kasvaa kasvihuoneen lämmössä kookkaaksi valtavaa vauhtia.

Risiini pitää lämmöstä ja haasteellista kasvatuksessa onkin jos kohdalle sattuu kylmä ja tuulinen alkukesä.  Kasvi kannattaa sijoittaa puutarhan aurinkoisimmalle ja suojaisimmalle paikalle ja ruukut esimerkiksi lämpimälle seinustalle. Tässä vaiheessa täytyy kasvin varsia tarvittaessa tukea.

Risiini on korkea ja näyttävä taustakasvi, mutta koska se vaatii lämpöä kasvaakseen, on tyypillistä että sen kasvu jämähtää alkukesästä (vaikka ei kovin viileää olisikaan) hetkeksi. Jos jossain, on tässä kyse kasvin ”juromisesta”.

Tavallisimmat siemenvalikoimista löytyvät risiinilajikkeet ovat ’Zanzi Palm’ ja ’Carmencita Bright Red’. Itse suosin erivärisiä lehtimuotoja ja siksi jälkimmäinen onkin suosikkini. Kasvi tummuu kasvunsa myötä pikkuhiljaa ja vaatii lämpöä, jotta punainen väri syvenee ja vahvistuu.

Risiinin hede- ja emikukinnot sijaitsevat erillisissä kukkavarsissa. Vaaleat hedekukat ovat ulkonäöltään vaatimattomia. Hedekukkien yläpuolella kukkavarressa sijaitsevat emikukat ovat pieniä mutta kirkkaan punaisia. Risiinin hedelmä on huomiota herättävin: tässä kuvassa sen väkäset ovat vielä pehmeät mutta hedelmät putoavat silti kasvista helposti ohikulkiessa. Hedelmän sisällä on kolmisiemeninen kota, joka kuivuessaan aukeaa ja poksauttaa siemenet ulos.

Jos kasvi ehtii olosuhteissamme tuottaa valmiita siemeniä, on huolehdittava että ne eivät jää lintujen tai tuulen levitettäviksi tai lasten tai eläinten ulottuville. Siementen kypsyminen viileässä syksyssä on epätodennäköistä, eivätkä omat viljelykseni ole koskaan ehtineet siementen kypsymisvaiheeseen.

Risiini on parhaimmillaan suurena ryhmänä, jollaisena sen voi nähdä vaikkapa kaupungin liikenteenjakajassa. Eksoottisen näköiset lehdet ja erityisesti ’Carmencita’ -lajikkeen punainen väri erottuvat hienosti muista kasveista. Jos kaipaat jotain erilaista seurattavaa täksi kesäksi puutarhaasi, kokeile risiiniä!

puutarhan kevättyöt

Puutarhan kevättyöt – maltti on valttia!

posted in: Keväällä | 0

Puutarhan kevättyöt ovat pyörineet mielessä jo tammikuusta lähtien ja vihdoin näkyy vihreää! Tulppaanit, krookukset, narsissit ja muut kevätkukkijat nostelevat itseään vielä kylmästä maasta. Näitä alkujahan on pakko tarkastella vähän lähempää. Ja kun tarkkaan katsoo, huomaa että kuivien lehtien ja lämpenevän pintamaan seassa on muutakin elämää!

Perennanvarsien silppuaminen takaisin kasvupaikalleen tekee hyvää paitsi maalle, myös pihan hyönteisille. Liian varhain aloitetut puutarhan kevättyöt ja turhan perusteellinen istutusalueiden rapsuttelu vievät ötököiltä alkukevään suojaiset lämmittelypaikat. Eli jos kiireiden vuoksi puutarhan istutusalueet ovat vielä viime kesän jäljiltä, ei hätää! Olet vain tehnyt palveluksen pihan pienille puurtajille.

Kotipiha on ekosysteemi pienoiskoossa. Sen maisemaa voi muuttaa, mutta mukana kannattaa pitää mukana ajatus luonnon ja kotipihan monimuotoisuuden tukemisesta ja säilyttämisestä. Kasvien istuttaminen luonnonmukaisuutta jäljitellen kerroksittain tarjoaa monipuolisia elinympäristöjä pihan eläimille.

Suosimalla istutuksissa mesikasveja, kuten nauhuksia, maksaruohoja, mäkimeiramia tai punalatvaa tulee tarjonneeksi ravintoa perhosille ja silmänruokaa itselleen. Nurmikon sekaan kylvetty apila houkuttelee hyötykasvejakin pölyttävät kimalaiset paikalle. Linnunpönttöjen ripustaminen voi ratkaista kesällä ryöpsähtävän tuholaisongelman, esimerkiksi sinitiainen syö valtavan määrän kirvoja päivässä.

Haketuksen tai pihalta pois viennin sijaan on lahopuuaita mainio ratkaisu risujen ja leikkuujätteen käsittelyyn! Jos pihalla on tilaa, voivat risu- ja lehtikasat tontin nurkassa olla kauhistuksen sijaan kotipuutarhuria hyödyttävä kaunistus.

Ja jos puutarhasta ei löydy lahoavaa puuta tai luonnollisia koloja hyönteisille, voi hyönteishotellin rakentamalla saada tontille monia hyödyllisiä uusia asukkaita. Nyt keväällä piha on täynnä rakennusmateriaalia: kuivuneita perennanvarsia, risuja, käpyjä ja kuivuneita lehtiä.

Puutarhassa vierailevat eläimet ovat ihana juttu ja kukkaruukussa muina miehinä istuva orava tai portailta kohti ovea hievahtamatta tuijottava rusakko hienoja kohtaamisia. Kevätkukkijoiden aikaan pitkäkorvaiset, terävähampaiset ystävät ovat kuitenkin melko epätoivottuja vieraita. Tulppaanit ja krookukset löytyvät takuulla silputtuina yön jäljiltä, jos niitä ei suojaa.

Narsissit, laukat ja helmililjat saavat onneksi kasvaa rauhassa. Viime syksynä aloittamani hyötytarhan aitaus saa jatkoa tänä keväänä ja aikomukseni on istuttaa jatkossa kevätkukkijat marjojen ja hedelmäpuiden kaveriksi. Sitä ennen aion kokeilla puutarhuriystävän hyväksi havaitsemaa keinoa: kahvinpurujen sirottelua tulppaanien ja muiden suojelukohteiden läheisyyteen. Aika näyttää toimiiko yhteen tämän kulmakunnan rusakoiden haju- ja makutottumusten kanssa!

pelargonit

Ihanat pelargonit

posted in: Kesäkukat | 0

Varma kevään merkki on se, että viileällä kuistilla talvehtineet pelargonit alkavat osoittaa heräilyn merkkejä: uusia lehdenalkuja puskee rungosta esiin ja kasvin olemus muuttuu ryhdikkäämmäksi. Talven aikana kellastuneista lehdistä paljas varsi pukkaa sivuversoja esiin ja jokunen kukkavarsikin on näkyvissä. Aurinko saa kasveihin hurahtaneen pelargonienkin suhteen liikkeelle. Hurahdusta ei helpota se, että sattumalta ajelee Keudan puutarhaoppilaitoksen ohi juuri pelargonipäivien aikaan.

Pelargoneihin on helppo ihastua! Erilaisia lehtimuotoja, monenvärisiä kukkia ja etenkin tuoksuja! Pelargonilajeja ja lajikeryhmiä on monta: tähtipelargonit, tulppaanipelargonit, piparminttupelargonit, ruusunnuppupelargonit, kääpiöpelargonit, miniatyyripelargonit, enkelipelargonit, tuoksupelargonit… Kesäkukiksi myytävät pelargonit ovat riippa- tai kotipelargoneja ja kiistatta juuri niitä, joita voi suositella pihan paahteisimmallekin paikalle. Pelargonit viihtyvät hyvin kuivassa ja lämpimässä ja niiden kauhistus on juuristossa seisova vesi.

Maaliskuu on parasta aikaa huoltaa pelargonit: vaihtaa ne tarvittaessa suurempaan ruukkuun, lisätä uutta multaa joko koko ruukkuun tai ruukun pinnalle, aloittaa viikoittainen lannoitus ja ottaa kasveista pistokkaita.

pelargoni Good Vibrations

Pelargonin pistokkaat ovat ihania tuliaisia ja niitä jakaessaan tulee jatkaneeksi vanhaa suomalaista perinnettä! Noin kymmenen sentin mittainen pistokas otetaan aina hyvinvoivasta, kastellusta kasvista ja leikataan emokasvista irti terävällä veitsellä saksien sijaan, jotta varren johtosolukko ei vaurioidu. Paras kohta leikata pistokas irti on noin puolen sentin etäisyydeltä lehtihangasta eli varren kohdasta, jossa kasvaa lehtiä. Juurrutettavan kasvin alimmat lehdet poistetaan, jotta ne eivät osu veteen tai multaan. Pistokas voidaan juurruttaa vesilasissa ja laittaa multaan kun kasviin on kasvanut muutamia juuria. Pistokkaan voi työntää myös suoraan multaan, kunhan huolehtii siitä, että multa pysyy kosteana.

Paras tapa taata tämä on laittaa pistokasruukun ympärille muovipussi, josta on leikattu yksi kulma auki. Pelargonit viihtyvät parhaiten hiekansekaisessa ilmavassa mullassa. Multa tuppaa tiivistymään ruukussa ajan kuluessa ja siksi mullanvaihto onkin kasveille perusteltua.

Omaan pelargonikokoelmaani olisi löytynyt Pelargonipäiviltä vaikka mitä lajikkeita, mutta tila ei anna ihan kaikille myöten. Arvostan itse erilaisia lehtimuotoja ja -värejä ja tuoksuja, ja kasvit valikoituivatkin niillä perusteilla.

’Bornholm’ on vanha ruotsalainen ruusunnuppupelargoni ja sen kukat ovat voimakkaan punaiset. Lehtisuonet ovat kuulemma alkuperäisesti vaurioituneet viruksen vuoksi, mutta ominaisuus on saatu säilytettyä jalostuksessa.

Virallinen tuoksupelargoni Pelargonium ’Fragrans’, joka otti vähän nokkiinsa uudelleenistutuksesta.

’Orange Fizz’, jonka suhteen aion tulevana kesänä kokeilla rungollisen pelargonin kasvatusta. Mahdollisimman suoravartinen pelargoni tuetaan tukikeppiin ja ohjataan latvan kasvua leikkaamalla se sopivaan korkeuteen ja typistämällä latvaan kasvavia versoja, jotta ne tuuheutuvat. Tämän yksilön varsi on jo melko puutunut, katsotaan loppukesästä miltä tämä näyttää!

’Lady Plymouth’ tuoksuva värikäslehtinen pelargoni jossa on pienet vaalean liilat kukat.

Pelargoneja käytetään maustamiseen ja lääkekasviksikin, ja sitä perua lienee tämän sitruunantuoksuisen kasvin nimi ’Dr. Westerlund Blomma’.

’Good Vibrations’ joka valikoitui ostoslaatikkoon puhtaasti fiiliksen ja nimen perusteella! Näiden lisäksi Mäntsälästä kotiutui muutama muu, jonka seurauksena ”pelargonikuistilla” on nyt vähän ruuhkaa. Huomaatteko muuten kuka erilainen viihtyy oikein hyvin näiden hurmaavien kaunokaisten seurassa?

Talvettaminen on monelle pelargonianystävälle haaste. Paikan pitäisi olla sen verran viileä, että pelargonialle järjestyy luonnollinen lepokausi. Tähän sopii mainiosti viileä ikkunalauta tai puolilämmin varasto tai kuisti. Pelargonit voi viedä talveksi myös kellariin jos lämpötila siellä ei mene pakkasen puolelle. Tärkeää on, että mitä vähemmän valoa pelargoni saa, sitä vähemmän sitä myös kastellaan. Omat pelargonini talvehtivat noin kymmenen asteen lämmössä kuistilla ja saavat pienen lirauksen vettä joka toinen viikko. Valon lisääntyessä lisään kastelua ja vähitellen lannoitustakin. Pelargoni on ravinteiden suhteen suuriruokainen kaveri.

Pelargoni kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Afrikassa jopa metrin korkuisena pensaana. Osa omista tuoksupelargonioistani on jo melko luonnonvaraisen oloisia, en ole raaskinut leikata ihanasti roikkuvista ja kiemurtelevista oksista pistokkaitakaan, joten ovat saaneet rehottaa rauhassa. Ja saavat edelleen.

Pelargoniaa voi hyvin kasvattaa myös siemenestä. Siemenet itävät hitaasti, joten pelargoni kannattaa kylvää jo tammi – helmikuulla ja antaa pienille taimille lisävaloa kunnes luonnonvaloa on riittävästi. Taimet latvotaan eli kärki leikataan pois kun ne ovat kasvattaneet selvän varren. Pienet taimet kasvavat tanakammiksi huoneenlämpöä hieman viileämmässä. Pelargonien valmiita pikkutaimia on keväisin hyvin saatavilla, joten kannattaa kurkistella kasvien nimilappuihin ja etsiskellä kasvatettavaksi mielenkiintoisia lajikkeita!

 

1 10 11 12 13 14 15