puutarhan kevättyöt

Puutarhan kevättyöt – maltti on valttia!

posted in: Keväällä | 0

Puutarhan kevättyöt ovat pyörineet mielessä jo tammikuusta lähtien ja vihdoin näkyy vihreää! Tulppaanit, krookukset, narsissit ja muut kevätkukkijat nostelevat itseään vielä kylmästä maasta. Näitä alkujahan on pakko tarkastella vähän lähempää. Ja kun tarkkaan katsoo, huomaa että kuivien lehtien ja lämpenevän pintamaan seassa on muutakin elämää!

Perennanvarsien silppuaminen takaisin kasvupaikalleen tekee hyvää paitsi maalle, myös pihan hyönteisille. Liian varhain aloitetut puutarhan kevättyöt ja turhan perusteellinen istutusalueiden rapsuttelu vievät ötököiltä alkukevään suojaiset lämmittelypaikat. Eli jos kiireiden vuoksi puutarhan istutusalueet ovat vielä viime kesän jäljiltä, ei hätää! Olet vain tehnyt palveluksen pihan pienille puurtajille.

Kotipiha on ekosysteemi pienoiskoossa. Sen maisemaa voi muuttaa, mutta mukana kannattaa pitää mukana ajatus luonnon ja kotipihan monimuotoisuuden tukemisesta ja säilyttämisestä. Kasvien istuttaminen luonnonmukaisuutta jäljitellen kerroksittain tarjoaa monipuolisia elinympäristöjä pihan eläimille.

Suosimalla istutuksissa mesikasveja, kuten nauhuksia, maksaruohoja, mäkimeiramia tai punalatvaa tulee tarjonneeksi ravintoa perhosille ja silmänruokaa itselleen. Nurmikon sekaan kylvetty apila houkuttelee hyötykasvejakin pölyttävät kimalaiset paikalle. Linnunpönttöjen ripustaminen voi ratkaista kesällä ryöpsähtävän tuholaisongelman, esimerkiksi sinitiainen syö valtavan määrän kirvoja päivässä.

Haketuksen tai pihalta pois viennin sijaan on lahopuuaita mainio ratkaisu risujen ja leikkuujätteen käsittelyyn! Jos pihalla on tilaa, voivat risu- ja lehtikasat tontin nurkassa olla kauhistuksen sijaan kotipuutarhuria hyödyttävä kaunistus.

Ja jos puutarhasta ei löydy lahoavaa puuta tai luonnollisia koloja hyönteisille, voi hyönteishotellin rakentamalla saada tontille monia hyödyllisiä uusia asukkaita. Nyt keväällä piha on täynnä rakennusmateriaalia: kuivuneita perennanvarsia, risuja, käpyjä ja kuivuneita lehtiä.

Puutarhassa vierailevat eläimet ovat ihana juttu ja kukkaruukussa muina miehinä istuva orava tai portailta kohti ovea hievahtamatta tuijottava rusakko hienoja kohtaamisia. Kevätkukkijoiden aikaan pitkäkorvaiset, terävähampaiset ystävät ovat kuitenkin melko epätoivottuja vieraita. Tulppaanit ja krookukset löytyvät takuulla silputtuina yön jäljiltä, jos niitä ei suojaa.

Narsissit, laukat ja helmililjat saavat onneksi kasvaa rauhassa. Viime syksynä aloittamani hyötytarhan aitaus saa jatkoa tänä keväänä ja aikomukseni on istuttaa jatkossa kevätkukkijat marjojen ja hedelmäpuiden kaveriksi. Sitä ennen aion kokeilla puutarhuriystävän hyväksi havaitsemaa keinoa: kahvinpurujen sirottelua tulppaanien ja muiden suojelukohteiden läheisyyteen. Aika näyttää toimiiko yhteen tämän kulmakunnan rusakoiden haju- ja makutottumusten kanssa!

pelargonit

Ihanat pelargonit

posted in: Kesäkukat | 0

Varma kevään merkki on se, että viileällä kuistilla talvehtineet pelargonit alkavat osoittaa heräilyn merkkejä: uusia lehdenalkuja puskee rungosta esiin ja kasvin olemus muuttuu ryhdikkäämmäksi. Talven aikana kellastuneista lehdistä paljas varsi pukkaa sivuversoja esiin ja jokunen kukkavarsikin on näkyvissä. Aurinko saa kasveihin hurahtaneen pelargonienkin suhteen liikkeelle. Hurahdusta ei helpota se, että sattumalta ajelee Keudan puutarhaoppilaitoksen ohi juuri pelargonipäivien aikaan.

Pelargoneihin on helppo ihastua! Erilaisia lehtimuotoja, monenvärisiä kukkia ja etenkin tuoksuja! Pelargonilajeja ja lajikeryhmiä on monta: tähtipelargonit, tulppaanipelargonit, piparminttupelargonit, ruusunnuppupelargonit, kääpiöpelargonit, miniatyyripelargonit, enkelipelargonit, tuoksupelargonit… Kesäkukiksi myytävät pelargonit ovat riippa- tai kotipelargoneja ja kiistatta juuri niitä, joita voi suositella pihan paahteisimmallekin paikalle. Pelargonit viihtyvät hyvin kuivassa ja lämpimässä ja niiden kauhistus on juuristossa seisova vesi.

Maaliskuu on parasta aikaa huoltaa pelargonit: vaihtaa ne tarvittaessa suurempaan ruukkuun, lisätä uutta multaa joko koko ruukkuun tai ruukun pinnalle, aloittaa viikoittainen lannoitus ja ottaa kasveista pistokkaita.

pelargoni Good Vibrations

Pelargonin pistokkaat ovat ihania tuliaisia ja niitä jakaessaan tulee jatkaneeksi vanhaa suomalaista perinnettä! Noin kymmenen sentin mittainen pistokas otetaan aina hyvinvoivasta, kastellusta kasvista ja leikataan emokasvista irti terävällä veitsellä saksien sijaan, jotta varren johtosolukko ei vaurioidu. Paras kohta leikata pistokas irti on noin puolen sentin etäisyydeltä lehtihangasta eli varren kohdasta, jossa kasvaa lehtiä. Juurrutettavan kasvin alimmat lehdet poistetaan, jotta ne eivät osu veteen tai multaan. Pistokas voidaan juurruttaa vesilasissa ja laittaa multaan kun kasviin on kasvanut muutamia juuria. Pistokkaan voi työntää myös suoraan multaan, kunhan huolehtii siitä, että multa pysyy kosteana.

Paras tapa taata tämä on laittaa pistokasruukun ympärille muovipussi, josta on leikattu yksi kulma auki. Pelargonit viihtyvät parhaiten hiekansekaisessa ilmavassa mullassa. Multa tuppaa tiivistymään ruukussa ajan kuluessa ja siksi mullanvaihto onkin kasveille perusteltua.

Omaan pelargonikokoelmaani olisi löytynyt Pelargonipäiviltä vaikka mitä lajikkeita, mutta tila ei anna ihan kaikille myöten. Arvostan itse erilaisia lehtimuotoja ja -värejä ja tuoksuja, ja kasvit valikoituivatkin niillä perusteilla.

’Bornholm’ on vanha ruotsalainen ruusunnuppupelargoni ja sen kukat ovat voimakkaan punaiset. Lehtisuonet ovat kuulemma alkuperäisesti vaurioituneet viruksen vuoksi, mutta ominaisuus on saatu säilytettyä jalostuksessa.

Virallinen tuoksupelargoni Pelargonium ’Fragrans’, joka otti vähän nokkiinsa uudelleenistutuksesta.

’Orange Fizz’, jonka suhteen aion tulevana kesänä kokeilla rungollisen pelargonin kasvatusta. Mahdollisimman suoravartinen pelargoni tuetaan tukikeppiin ja ohjataan latvan kasvua leikkaamalla se sopivaan korkeuteen ja typistämällä latvaan kasvavia versoja, jotta ne tuuheutuvat. Tämän yksilön varsi on jo melko puutunut, katsotaan loppukesästä miltä tämä näyttää!

’Lady Plymouth’ tuoksuva värikäslehtinen pelargoni jossa on pienet vaalean liilat kukat.

Pelargoneja käytetään maustamiseen ja lääkekasviksikin, ja sitä perua lienee tämän sitruunantuoksuisen kasvin nimi ’Dr. Westerlund Blomma’.

’Good Vibrations’ joka valikoitui ostoslaatikkoon puhtaasti fiiliksen ja nimen perusteella! Näiden lisäksi Mäntsälästä kotiutui muutama muu, jonka seurauksena ”pelargonikuistilla” on nyt vähän ruuhkaa. Huomaatteko muuten kuka erilainen viihtyy oikein hyvin näiden hurmaavien kaunokaisten seurassa?

Talvettaminen on monelle pelargonianystävälle haaste. Paikan pitäisi olla sen verran viileä, että pelargonialle järjestyy luonnollinen lepokausi. Tähän sopii mainiosti viileä ikkunalauta tai puolilämmin varasto tai kuisti. Pelargonit voi viedä talveksi myös kellariin jos lämpötila siellä ei mene pakkasen puolelle. Tärkeää on, että mitä vähemmän valoa pelargoni saa, sitä vähemmän sitä myös kastellaan. Omat pelargonini talvehtivat noin kymmenen asteen lämmössä kuistilla ja saavat pienen lirauksen vettä joka toinen viikko. Valon lisääntyessä lisään kastelua ja vähitellen lannoitustakin. Pelargoni on ravinteiden suhteen suuriruokainen kaveri.

Pelargoni kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Afrikassa jopa metrin korkuisena pensaana. Osa omista tuoksupelargonioistani on jo melko luonnonvaraisen oloisia, en ole raaskinut leikata ihanasti roikkuvista ja kiemurtelevista oksista pistokkaitakaan, joten ovat saaneet rehottaa rauhassa. Ja saavat edelleen.

Pelargoniaa voi hyvin kasvattaa myös siemenestä. Siemenet itävät hitaasti, joten pelargoni kannattaa kylvää jo tammi – helmikuulla ja antaa pienille taimille lisävaloa kunnes luonnonvaloa on riittävästi. Taimet latvotaan eli kärki leikataan pois kun ne ovat kasvattaneet selvän varren. Pienet taimet kasvavat tanakammiksi huoneenlämpöä hieman viileämmässä. Pelargonien valmiita pikkutaimia on keväisin hyvin saatavilla, joten kannattaa kurkistella kasvien nimilappuihin ja etsiskellä kasvatettavaksi mielenkiintoisia lajikkeita!

 

Hyötykasvien viljely – elämyksiä ja iloa

Maaliskuun kahdennessatoissa päivässä on selkeästi kevättaikaa, koska vanhoja kuvia selaillessani huomasin että ainakin aiempana kahtena vuotena olen kylvänyt ensimmäiset hyötykasvien siemenet juuri tänä päivänä. Chilin taimet tosin vähän aikaisemmin, mutta nekin joskus vasta maaliskuun puolella. Eli vaikka et olisi tarttunut kylvömultaan ja siemenpusseihin, hyvin ehtii tänäänkin (ja vaikka viikon päästäkin vielä)! Hyötykasvien viljely tarjoaa sellaisia elämyksiä ja iloja joita kannattaa vähän valmistella!

 

Pidemmän esikasvatusajan vaativia hyötykasveja ovat tomaatit, munakoiso, chili, paprika, purjo ja selleri. Yrteistä kannattaa näihin aikoihin kylvää basilika, timjami, meirami, sitruunamelissa, rosmariini, laventeli ja iisoppi. Ajankohta riippuu paljon siitä kasvatatko herkkuja avomaalla vai kasvihuoneessa. Esimerkiksi tomaatin taimi kirii lämpimässä kasvihuoneessa kasvua kiinni vaikka olisi kylvetty vähän suositeltua myöhemminkin. Sadon kypsymiseen vaikuttaa paljolti loppukesän sää. Toivotaan pitkään jatkuvaa, lämmintä, sopivasti sateista elo-syyskuun säätä!

basilikan viljely

Kesän hyötykasviviljelmää suunnitellessa kannattaa tähdätä sadon hyödyntämiseen ja viljellä sellaisia kasveja, joita tulee käytettyä. Erityisesti yrttejä ja salaatteja kannattaa kerätä alkukesästä saakka ahkerasti ja salaattia kannattaa kylvää moneen otteeseen ja vähän jokaiseen kasvimaalta löytyvään tyhjään väliin.

Yksi lähestymistapa hyötykasvien viljelyyn on viljellä sellaista satoa, jota ei muuten helposti ole saatavilla. Muutama vuosi sitten lehtikaali oli tällainen, mutta nyt sitä onneksi löytyy kotimaisena kaupan hyllyltä läpi vuoden. Vaikka hyvää perunaa saakin torilta edullisesti, ovat perunan nosto ja juuri mullasta nousseet perunat sellainen elämys, joka kannattaa kokea.

 

Itse viljelen tomaattia ja kurkkua niiden helppouden ja tuoreuden vuoksi. Kesän parhaisiin hetkiin kuluvat ne aamut, jolloin voi kiireettä poistella varkaita runkotomaateista huumaavan tomaatinlehden tuoksun levitessä kasvihuoneeseen. Kurkut kasvavat melkein salaa syöntikokoisiksi (samoin kuin kurpitsatkin), ja riemu on valtava kun huomaa kiemurtelevan lehdistön seassa valtavan hedelmän. Meillä kurkut syödäänkin useimmiten kirjaimellisesti heti keräämisen jälkeen eli suoraan pihamaalla haukkaamalla.

 

Olen myös ihastunut minimunakoisoon (tästä kevään hyötykasvikurssilaiset ovat saattaneetkin jo kuulla:) Munakoison viljely on yhtä helppoa kuin tomaatin, ja jo lehdistö on niin kaunis että viljely kannattaa ehdottomasti. Pienihedelmäiset lajikkeet kasvavat hyvin reilumman kokoisessa ruukussa ja tekevät satoa jo varhain. Suuren kananmunan kokoisia hedelmiä on kätevää syödä vaikka grillattuna.

hyötykasvien viljely

Kun maaliskuun kylvöt on tehty ja taimia hoivattu hellästi alkuun, kannattaa katse suunnata siemenhankinnoissa huhti-toukokuuhun. Tällöin ovat kylvövuorossa kurkut, melonit, lehtikaali ja muut kaalit, mintut ja samettikukka, jota kannattaa sen tuholaisia torjuvan vaikutuksen vuoksi ehdottomasti viljellä hyötykasvien seassa. Reilusti toukokuulle kannattaa odotella papujen ja kurpitsojen kanssa, ja nämä voi aivan hyvin kylvää suoraan avomaallekin.

Viime viikolla kirjoittelin taimien esikasvatuksesta Nekon blogissa joten vinkkejä aiheeseen voi kurkkia sieltä. Jos yrttien kasvatus on erityisesti mielessä, kannattaa nyt liittyä Pihailon vehreälle vinkkilistalle. Saat ajankohtaisten puutarhavinkkien lisäksi Yrtti-iloa oppaan, jonka avulla aloitteleva puutarhurikin pääsee yrttien makuun. Nautitaan ihanista vaikkakin vielä vähän talvisista kevätpäivistä sormet mullassa ja kesän kuva silmissä!

1 9 10 11 12 13