Taimiostoksilla – muista muutama juttu!

posted in: Taimet | 0

Maa on vieläkin varjopaikoista jäässä ainakin Keski-Uudellamaalla, mutta jos pihasi onneksesi on jo sula, pääset tekemään uusia istutuksia ja kohentamaan vanhoja. Istuttamisessa on taikaa, siihen työhön on vaan päästävä! Ja mahdollisimman aikaisin! Taimiliikkeet houkuttelevat puoleensa ja taimistoksilla jää aina jotain ihanaa käteen vaikka kasvien tarve ei olisikaan aivan akuutti. Kasvin nimilapusta löytyy paljon tietoa ja niitä sietää lukea heräteostoksenkin kohdalla. Kasvi menestyy parhaiten sille sopivalla kasvupaikalla mikä kannattaa pitää taimiostosten huumassa mielessä. Merkit joita taimilapuista erityisesti  kannattaa etsiä ovat kotimaisuutta osoittava sirkkalehtimerkki ja FinE-tunnus joka kertoo taimen alkuperästä. Kuluttamisen alueella on järkevää suosia kotimaista tuottajaa. Erityisen järkevää se on taimiostoksilla!

Jokaiselle tuttu sirkkalehtimerkki on ollut vihanneksilla, marjoilla, hedelmillä, perunalla ja taimistotuotteilla käytössä jo vuodesta 1989. Merkin voikin nähdä helpoiten ruokakauppojen hyllyillä. Kotimaisen alkuperän lisäksi merkki kertoo laadusta, koska merkkiä saa käyttää ainoastaan ekstra- ja ykkösluokan tuotteissa. Sirkkalehtimerkin tekstitunnuksena kasveilla ovat ”kestävästi kotimainen” ja ”kauniisti kotimainen”. FinE- tunnus liittyy suoraan taimituotantoon ja lyhenne tulee kirjaimista Finnish Elite. Kirjaimet kertovat siitä, että taimen eteen on tehty paljon töitä jotta se olisi varmasti ilmasto-olosuhteisiimme sopiva, kasvitaudeista puhdas ja kasvun suhteen kaunis, kestävä ja tasalaatuinen.

 

Varmennettu taimituotanto eli kasvien lisääminen tutkitusti puhtaista ja laadukkaista emokasveista alkoi Suomessa vuonna 1976. Ensimmäisiä kasveja tuotannossa olivat mansikka, vadelma ja herukat. Varmennettujen taimien tuottajan on oltava Eviran hyväksymä ja tuotantopaikan puhdas tietyistä kasvintuhoojista. Tuotantopaikalla pitää noudattaa varmennetun taimituotannon menettelytapaa eli kasvien lisääminen on valvottua ja säädeltyä.

Ennen taimituotannon aloitusta testataan kasvit kasvintuhoojien varalta Luken (Luonnonvarakeskus) tutkimusasemilla tai Evirassa tai tarvittaessa ulkomaisissa laboratorioissa. Eviran ydinkasveiksi hyväksymät yksilöt esipuhdistetaan lämpökäsittelemällä ja mikrolisäämällä ne. Myös kemo- ja kryoterapiaa käytetään puhdistamiseen. Kasvien säilytys tapahtuu eristetyissä ja valvotuissa kasvihuoneissa, avomaalla tai mikrolisäyslaboratorioissa. Lajikkeiden aitoutta havainnoidaan suunnitelmallisesti ja kasvien hoito on tarkasti säädeltyä jotta lajikkeet eivät mene vahingossa sekaisin.

Mutaatiot tai epäselvät lajiketuntomerkit sisältävät kasvit poistetaan. Samoin kuin kasvintuhoojatestauksissa epäilyttäviä tai korkeita tuloksia antavat kasvit. Kantavalintakokeissa ainoastaan terveet ja kestävät kannat valitaan jatkoon, myös parhaiten lisääntyviä kantoja suositaan. Luken tutkimusasemat tuottavat ydinkasveista lisättyjä valiotaimia taimistojen kasvatettaviksi. Taimistot lisäävät valiotaimista joko Eviran tarkastamia varmennettuja käyttötaimia tai omavalvontana tuotettuja testattuja käyttötaimia.

Varmennetun taimituotannon suositeltavimmat kasvit saavat lopulta FinE-tavaramerkin. Sen myöntävät Luonnonvarakeskus ja Taimistoviljelijät ry yhdessä ja tavaramerkkiä saavat käyttää ainoastaan sopimuksen tehneet viljelijät ja myymälät. Taimien tuotantoketjua valvoo Kasvituotannon Tarkastuskeskus valiotaimiasemallaan sekä taimien viljelypaikoilla ja myymälöissä.

Jotta kasvi saa FinE-merkin, sitä kasvatetaan kenttäkokeissa vähintään viisi vuotta jotta nähdään miten kasvi reagoi erilaisiin olosuhteisiin. Tutkimuspaikat sijaitsevat eri puolilla Suomea. Kokeissa parhaiten menestyneet kasvikannat ovat kovan seulan läpäisseitä eli kestäviä ilmaston, tuholaisten ja tautien suhteen sekä myös helppohoitoisia ja näyttäviä läpi kasvukauden. Merkin saaneiden lajikkeiden tasalaatuisuus helpottaa käyttäjää esimerkiksi uusilla taimiostoksilla istutuksia paikattaessa tai täydentäessä. FinE-koristepensaat ovat kauniita ja näyttäviä myös varsinaisen kukkimisajan ulkopuolella. Marja-ja hedelmälajikkeilla tärkeää on myös sato-ja makuominaisuuksien vahvuudet.

FinE-taimien valikoima kasvaa vähitellen. Taimistoviljelijät ry:n sivustolla on nähtävissä lista FinE-taimilajikkeista, taimien tuottajista ja myyjistä. FinE-merkin saaneita kasveja tällä hetkellä on tarjolla yli 200 lajiketta tai kantaa. Lisää tietoa FinE-taimista ja varmennetusta taimituotannosta löytyy myös Luken ylläpitämältä Kasper-sivustolta.

Puiden ja pensaiden kevätruiskutus

posted in: Puut ja pensaat | 2

Tänä keväänä on kylmistä öistä ja päivistä johtuen joutunut odottelemaan oikeaa kevätruiskutuksen aikaa. Kärsivällinen kannattaa kuitenkin olla sillä puiden ja pensaiden kevätruiskutus on paikallaan, jos haluat torjua kemppien, punkkien ja kirvojen aiheuttamia vauriot hedelmäpuissa, marjapensaissa ja myös koristepuissa ja -pensaissa.

Viime kesänä puutarhan ikäviä ötököitä oli paljon, ja monet puut ja pensaat kärsivät erityisesti kirvoista. Nuoret versot muuttuivat käpertyneiksi, ruskettuneiksi ja elottomaksi, kukkasilmut kuihtuivat ja kasvit näyttivät kituliaalta. Omenapuiden epätoivottuja asukkeja olivat hedelmäpuupunkki, omenakemppi ja omenankehrääjäkoi. Jalavissa näkyi rullaantuneita lehtiä, joiden takana olivat herukanjuuri- eli jalavankirvat.

Käytän itse sekä omissa että asiakkaiden puissa Nekon Kevätruiskutetta, jota käytetään myös luomuviljelyssä. Ruiskutteen tehoaine on parafiiniöljy, joka tukahduttaa tuholaisten munat ja talvehtimisasteet. Osa tuholaisista munii munat talven ajaksi, osalla toukat talvehtivat puissa ja pensaissa.
Ruiskuttaminen ei ole vaikeaa, siihen tarvitaan vain muutama työväline ja riittävästi aikaa. Kevätruiskute on helpointa laimentaa olalla kulkevaan kymmenen litran vetoiseen paineruiskuun. Tällaisessa ruiskussa on usein myös pitkä suutin, jolla ruiskutteen saa levitettyä korkeallekin. Kevätruiskute sekoittuu hyvin veden sekaan jos annostelet pohjalle ruiskutteen ja lasket päälle veden. Jos ruiskutat vain pari marjapensasta tai pienen omenapuun, kannattaa laimentaa seosta ensin vähän ja sekoittaa tarvittaessa uusi erä paineruiskuun, sillä valmista liuosta ei suositella säilytettäväksi.


Ruiskute sekoitetaan sen mukaan, kuinka pitkällä kasvien silmujen kehittyminen on. Jos silmut ovat vielä kiinni, sekoitetaan 3% vahvuinen seos, esimerkiksi kymmeneen litraan vettä kolme desilitraa ruiskutetta. Jos silmut ovat jo hiirenkorvalla, ruiskutteesta sekoitetaan 1% vahvuinen seos. Tällöin kymmeneen litraan vettä lisätään vain 1 desilitra ruiskutetta. Pihoja kiertäessä huomaa, kuinka paljon paikkakunta ja pihan pienilmasto vaikuttavat kevään etenemiseen ja silmujen avautumiseen. Suojaisalla pihalla kevät on jo paljon pidemmällä kuin esimerkiksi varjoisassa metsän reunassa.

Puiden ja pensaiden Kevätruiskutus tulisi tehdä tyynenä, lämpimänä, mielellään pilvisenä päivänä mutta tämän keväisten sääolosuhteiden valossa voi olla aivan täydellistä päivää vaikeaa löytää. Tai ainakin säätila vaihtuu ruiskutuksen aikana! Tärkeää on että lämpötila ruiskuttaessa on yli 7 astetta ja kovia yöpakkasia ei ole enää tulossa. Kovalla tuulella ruiskute ei mene sinne minne pitäisi, joten tyynempää säätä kannattaa odottaa. Hommassa tärkeintä on huolellisuus. Hyönteisten torjuntaan ei riitä kevyt sumutus, vaan puun tai pensaan oksat ja runko tulee ruiskuttaa läpikotaisin märäksi, kuitenkin mieluiten niin että ruiskute ei valu kokonaan maahan. Vanhan suurirunkoisen omenapuun rungosta tulee ruiskuttaa tarkkaan onkalot ja painanteet.


Vaikka kevätruiskute sopii hyvin kotipuutarhan tuholaistorjuntaan, muista silti aina lukea pakkauksen ohje tarkkaan läpi. Ruiskutus vaatii suojavarusteet: itse käytän vaatteiden suojana kertakäyttöhaalaria ja suojalaseja jottei ylöspäin ruikuttaessa sumu mene silmiin. Jalassa on hyvä olla kumisaappaat ja käsissä kemikaalien kestävät suojakäsineet. Parafiiniöljy on haitallista vesieliöille joten huolehdi ettet päästä sumua tai ainetta puroon tai järveen, jos tällaisia sattuu puutarhasi lähistöllä olemaan.

Hyönteisten aiheuttamia tuhoja voi vähentää ja ennakoida huolehtimalla siitä, että kasvilla on hyvät kasvuolosuhteet. Avainasemassa tässä on hyvä maaperä ja riittävä valo. Oikeissa olosuhteissa ja riittävästi lannoitettu ja kasteltu kasvi ei hätkähdä tuholaisten iskusta ja toipuu niistä paremmin.

Lyyraviikunasta pistokas ja juurien huumaa

posted in: Pistokkaat | 5

Useimmiten kasvin ihailun keskiössä ovat sen lehdet ja erityisesti kukat ja hedelmät, mutta jos kasvi voi huonosti, on useimmiten kyse juuriston laiminlyömisestä. Kasvia ei ole lannoitettu, sitä on kasteltu liikaa tai liian vähän ja multa on päässyt juuriston kannalta epäedulliseksi. Juuriston tehtävä on kasville oleellinen: se tukee kasvia, ottaa maasta ravinteita ja vettä sekä osallistuu kasvin soluhengitykseen. Kun maan rakennetta parannetaan kompostilla tai mekaanisesti kuohkeuttamalla, siitä tehdään ilmavampi juuri juurien hengitystä ajatellen. Vesi ja ilma pääsevät liikkumaan hyvärakenteisessa maassa.

Kasveja istuttaessa ja ylöskaivaessa (ja taimimyymälöiden hyllyillä) tulee aina tutkittua myös kasvin juuristoa. Näin keväällä on hienoa seurata pistokkaiden juurikasvua. Esimerkiksi viherkasvien pistokkaat voi laittaa suoraan multaan, kunhan pitää mullan ja ilman pistokkaan ympärillä kosteana. Itse tykkään juurruttaa kasvit vedessä juuri juurien tarkkailun vuoksi. Varren kasvisolujen kehittyminen juurisoluiksi vie vähän aikaa, joten on tyypillistä että juuria ei ensin näy, mutta kun ne kasvavat, on kasvu todella nopeaa. Tämän vaiheen odottaminen on parasta hupia ainakin omille lapsille!

Viime vuonna hankkimani lyyrafiikus eli lyyraviikuna kasvoi räjähdysmäisesti vartta ja pari kuukautta sitten päätin leikata siitä kolmaosan pois. Oli aika ottaa lyyraviikunasta pistokas. Latvan katkaiseminen vaikuttaa kasvin hormoneihin siten, että kasvin haarautuminen mahdollistuu. Pikku-lyyraviikunan (kasvia muuten kutsutaan meillä kotoisasti leipälapioksi) lisäksi toiveissa oli siis myös kauniisti haarautuva emokasvi. Leikkaamisesta muutaman viikon päästä putkahtivat pistokkaaseen juuret yhtäkkiä. 

Juurien tärkein osa ovat niiden pienimmät ja hennoimmat osat, juurikarvat, jotka moninkertaistavat juurien vettä ja ravinteita maasta ottavan pinta-alan. Juurikarvat sijaitsevat juurten kärjissä, siksi esimerkiksi taimien koulintavaiheessa kannattaa pitää kasvin juuret ehjänä. Toki juuristo myös uudistuu, mutta kasvi nuukahtaa hetkellisestä ravinteiden- ja veden puutteesta. Juurilla on kova kasvuvauhti, esimerkiksi heinäkasvien juuristo voi kasvaa jopa puolitoista senttiä vuorokaudessa.

Juuri kasvaa ja takertuu maahan juuripaineen avulla. Jos maa on kevyttä, juuri pääsee etenemään hyvin, mutta tiivistyneessä tai kivisessä maassa juurten kasvu estyy tai keskittyy liian pinnalle, jossa juuristo kuivuu herkästi. Tästä syystä kasveja kastellessa on tärkeää kastella maa myös syvältä hyvin. Juuristo voi hakeutua maan pinnalle myös silloin, jos ainoastaan pintamaassa on kosteutta.

Erityisesti luomuviljelyssä juurten voimaa käytetään hyväksi maan viljelykunnon ylläpitämisessä. Syväjuuriset kasvit kuten härkäpapu tai puna-apila (kai tässä voisi mainita ainakin tämän voikukkayksilön!) möyhentävät juurillaan maata ja parantavat sen rakennetta. Tällöin vältytään mekaaniselta maan muokkaamiselta, jossa maan tärkeä pieneliöstö helposti häiriintyy.

Kasvien juuristossa elää runsaasti hyviä mikrobeja ja sienijuurta eli mykorritsaa, jotka hyödyttävät kasvin kasvua. Osalla kasveista juuristo on vieläkin kehittyneempi: esimerkiksi leppä, pavut, apila ja lupiini ovat typensitojakasveja eli ne pystyvät sitomaan kasveille tärkeää ravinnetta typpeä ilmakehästä juuristoonsa. Juuristosta ne luovuttavat sitä maahan. Tämän voi huomioida viljelykierrossa ja siten lisätyn lannoituksen määrä vähenee. Typensitojakasvin juuristosta voi bongata typpinystyröitä, pieniä tai vähän suurempia. Suosittelen kesäisellä fillariretkellä pysähtymään ja nykäisemään pyörätien reunalta pari lupiinia irti nystyröiden tarkastelua varten!

Kaikenlaista voi kasvattaa ja juurruttaa pistokkaista: ota basilikan varsia ruukkuyrtistä vesilasiin tai nappaa pihan pajusta tai mustaherukasta muutama verso juurtumaan maljakkoon!

Kasvit ovat ihmeellisiä ja tärkeitä! Ne sitovat hiilidioksidia, estävät ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin ja kuivattavat maata kosteilla alueilla. Ravinnosta tai lääketeollisuuden tarpeista puhumattakaan. On inspiroivaa seurata kasvimaailman tutkimusta. Kasvien kykyä kommunikointiin ja aistimiseen tutkitaan paljon. On kehitetty myös tapa muuntaa kasvien elämää musiikiksi! 

Ja niinhän siinä kävi että emoleipälapio teki uuden haaran! Tällä hetkellä vain yksi näkyvissä, toivotaan toista kaveriksi. Jos kotonasi majailee samanlainen hujopiksi ryhtynyt kaveri, leikkaa reilusti lyyraviikunasta pistokas!

1 9 10 11 12 13 14 15