Puiden ja pensaiden kevätruiskutus

Puiden ja pensaiden kevätruiskutus

posted in: Puut ja pensaat | 2

Tänä keväänä on kylmistä öistä ja päivistä johtuen joutunut odottelemaan oikeaa kevätruiskutuksen aikaa. Kärsivällinen kannattaa kuitenkin olla sillä puiden ja pensaiden kevätruiskutus on paikallaan, jos haluat torjua kemppien, punkkien ja kirvojen aiheuttamia vauriot hedelmäpuissa, marjapensaissa ja myös koristepuissa ja -pensaissa.

Viime kesänä puutarhan ikäviä ötököitä oli paljon, ja monet puut ja pensaat kärsivät erityisesti kirvoista. Nuoret versot muuttuivat käpertyneiksi, ruskettuneiksi ja elottomaksi, kukkasilmut kuihtuivat ja kasvit näyttivät kituliaalta. Omenapuiden epätoivottuja asukkeja olivat hedelmäpuupunkki, omenakemppi ja omenankehrääjäkoi. Jalavissa näkyi rullaantuneita lehtiä, joiden takana olivat herukanjuuri- eli jalavankirvat.

Käytän itse sekä omissa että asiakkaiden puissa Nekon Kevätruiskutetta, jota käytetään myös luomuviljelyssä. Ruiskutteen tehoaine on parafiiniöljy, joka tukahduttaa tuholaisten munat ja talvehtimisasteet. Osa tuholaisista munii munat talven ajaksi, osalla toukat talvehtivat puissa ja pensaissa.
Ruiskuttaminen ei ole vaikeaa, siihen tarvitaan vain muutama työväline ja riittävästi aikaa. Kevätruiskute on helpointa laimentaa olalla kulkevaan kymmenen litran vetoiseen paineruiskuun. Tällaisessa ruiskussa on usein myös pitkä suutin, jolla ruiskutteen saa levitettyä korkeallekin. Kevätruiskute sekoittuu hyvin veden sekaan jos annostelet pohjalle ruiskutteen ja lasket päälle veden. Jos ruiskutat vain pari marjapensasta tai pienen omenapuun, kannattaa laimentaa seosta ensin vähän ja sekoittaa tarvittaessa uusi erä paineruiskuun, sillä valmista liuosta ei suositella säilytettäväksi.


Ruiskute sekoitetaan sen mukaan, kuinka pitkällä kasvien silmujen kehittyminen on. Jos silmut ovat vielä kiinni, sekoitetaan 3% vahvuinen seos, esimerkiksi kymmeneen litraan vettä kolme desilitraa ruiskutetta. Jos silmut ovat jo hiirenkorvalla, ruiskutteesta sekoitetaan 1% vahvuinen seos. Tällöin kymmeneen litraan vettä lisätään vain 1 desilitra ruiskutetta. Pihoja kiertäessä huomaa, kuinka paljon paikkakunta ja pihan pienilmasto vaikuttavat kevään etenemiseen ja silmujen avautumiseen. Suojaisalla pihalla kevät on jo paljon pidemmällä kuin esimerkiksi varjoisassa metsän reunassa.

Puiden ja pensaiden Kevätruiskutus tulisi tehdä tyynenä, lämpimänä, mielellään pilvisenä päivänä mutta tämän keväisten sääolosuhteiden valossa voi olla aivan täydellistä päivää vaikeaa löytää. Tai ainakin säätila vaihtuu ruiskutuksen aikana! Tärkeää on että lämpötila ruiskuttaessa on yli 7 astetta ja kovia yöpakkasia ei ole enää tulossa. Kovalla tuulella ruiskute ei mene sinne minne pitäisi, joten tyynempää säätä kannattaa odottaa. Hommassa tärkeintä on huolellisuus. Hyönteisten torjuntaan ei riitä kevyt sumutus, vaan puun tai pensaan oksat ja runko tulee ruiskuttaa läpikotaisin märäksi, kuitenkin mieluiten niin että ruiskute ei valu kokonaan maahan. Vanhan suurirunkoisen omenapuun rungosta tulee ruiskuttaa tarkkaan onkalot ja painanteet.


Vaikka kevätruiskute sopii hyvin kotipuutarhan tuholaistorjuntaan, muista silti aina lukea pakkauksen ohje tarkkaan läpi. Ruiskutus vaatii suojavarusteet: itse käytän vaatteiden suojana kertakäyttöhaalaria ja suojalaseja jottei ylöspäin ruikuttaessa sumu mene silmiin. Jalassa on hyvä olla kumisaappaat ja käsissä kemikaalien kestävät suojakäsineet. Parafiiniöljy on haitallista vesieliöille joten huolehdi ettet päästä sumua tai ainetta puroon tai järveen, jos tällaisia sattuu puutarhasi lähistöllä olemaan.

Hyönteisten aiheuttamia tuhoja voi vähentää ja ennakoida huolehtimalla siitä, että kasvilla on hyvät kasvuolosuhteet. Avainasemassa tässä on hyvä maaperä ja riittävä valo. Oikeissa olosuhteissa ja riittävästi lannoitettu ja kasteltu kasvi ei hätkähdä tuholaisten iskusta ja toipuu niistä paremmin.

Lyyraviikunasta pistokas ja juurien huumaa

Lyyraviikunasta pistokas ja juurien huumaa

posted in: Pistokkaat | 0

Useimmiten kasvin ihailun keskiössä ovat sen lehdet ja erityisesti kukat ja hedelmät, mutta jos kasvi voi huonosti, on useimmiten kyse juuriston laiminlyömisestä. Kasvia ei ole lannoitettu, sitä on kasteltu liikaa tai liian vähän ja multa on päässyt juuriston kannalta epäedulliseksi. Juuriston tehtävä on kasville oleellinen: se tukee kasvia, ottaa maasta ravinteita ja vettä sekä osallistuu kasvin soluhengitykseen. Kun maan rakennetta parannetaan kompostilla tai mekaanisesti kuohkeuttamalla, siitä tehdään ilmavampi juuri juurien hengitystä ajatellen. Vesi ja ilma pääsevät liikkumaan hyvärakenteisessa maassa.

Kasveja istuttaessa ja ylöskaivaessa (ja taimimyymälöiden hyllyillä) tulee aina tutkittua myös kasvin juuristoa. Näin keväällä on hienoa seurata pistokkaiden juurikasvua. Esimerkiksi viherkasvien pistokkaat voi laittaa suoraan multaan, kunhan pitää mullan ja ilman pistokkaan ympärillä kosteana. Itse tykkään juurruttaa kasvit vedessä juuri juurien tarkkailun vuoksi. Varren kasvisolujen kehittyminen juurisoluiksi vie vähän aikaa, joten on tyypillistä että juuria ei ensin näy, mutta kun ne kasvavat, on kasvu todella nopeaa. Tämän vaiheen odottaminen on parasta hupia ainakin omille lapsille!

Viime vuonna hankkimani lyyrafiikus eli lyyraviikuna kasvoi räjähdysmäisesti vartta ja pari kuukautta sitten päätin leikata siitä kolmaosan pois. Oli aika ottaa lyyraviikunasta pistokas. Latvan katkaiseminen vaikuttaa kasvin hormoneihin siten, että kasvin haarautuminen mahdollistuu. Pikku-lyyraviikunan (kasvia muuten kutsutaan meillä kotoisasti leipälapioksi) lisäksi toiveissa oli siis myös kauniisti haarautuva emokasvi. Leikkaamisesta muutaman viikon päästä putkahtivat pistokkaaseen juuret yhtäkkiä. 

Juurien tärkein osa ovat niiden pienimmät ja hennoimmat osat, juurikarvat, jotka moninkertaistavat juurien vettä ja ravinteita maasta ottavan pinta-alan. Juurikarvat sijaitsevat juurten kärjissä, siksi esimerkiksi taimien koulintavaiheessa kannattaa pitää kasvin juuret ehjänä. Toki juuristo myös uudistuu, mutta kasvi nuukahtaa hetkellisestä ravinteiden- ja veden puutteesta. Juurilla on kova kasvuvauhti, esimerkiksi heinäkasvien juuristo voi kasvaa jopa puolitoista senttiä vuorokaudessa.

Juuri kasvaa ja takertuu maahan juuripaineen avulla. Jos maa on kevyttä, juuri pääsee etenemään hyvin, mutta tiivistyneessä tai kivisessä maassa juurten kasvu estyy tai keskittyy liian pinnalle, jossa juuristo kuivuu herkästi. Tästä syystä kasveja kastellessa on tärkeää kastella maa myös syvältä hyvin. Juuristo voi hakeutua maan pinnalle myös silloin, jos ainoastaan pintamaassa on kosteutta.

Erityisesti luomuviljelyssä juurten voimaa käytetään hyväksi maan viljelykunnon ylläpitämisessä. Syväjuuriset kasvit kuten härkäpapu tai puna-apila (kai tässä voisi mainita ainakin tämän voikukkayksilön!) möyhentävät juurillaan maata ja parantavat sen rakennetta. Tällöin vältytään mekaaniselta maan muokkaamiselta, jossa maan tärkeä pieneliöstö helposti häiriintyy.

Kasvien juuristossa elää runsaasti hyviä mikrobeja ja sienijuurta eli mykorritsaa, jotka hyödyttävät kasvin kasvua. Osalla kasveista juuristo on vieläkin kehittyneempi: esimerkiksi leppä, pavut, apila ja lupiini ovat typensitojakasveja eli ne pystyvät sitomaan kasveille tärkeää ravinnetta typpeä ilmakehästä juuristoonsa. Juuristosta ne luovuttavat sitä maahan. Tämän voi huomioida viljelykierrossa ja siten lisätyn lannoituksen määrä vähenee. Typensitojakasvin juuristosta voi bongata typpinystyröitä, pieniä tai vähän suurempia. Suosittelen kesäisellä fillariretkellä pysähtymään ja nykäisemään pyörätien reunalta pari lupiinia irti nystyröiden tarkastelua varten!

Kaikenlaista voi kasvattaa ja juurruttaa pistokkaista: ota basilikan varsia ruukkuyrtistä vesilasiin tai nappaa pihan pajusta tai mustaherukasta muutama verso juurtumaan maljakkoon!

Kasvit ovat ihmeellisiä ja tärkeitä! Ne sitovat hiilidioksidia, estävät ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin ja kuivattavat maata kosteilla alueilla. Ravinnosta tai lääketeollisuuden tarpeista puhumattakaan. On inspiroivaa seurata kasvimaailman tutkimusta. Kasvien kykyä kommunikointiin ja aistimiseen tutkitaan paljon. On kehitetty myös tapa muuntaa kasvien elämää musiikiksi! 

Ja niinhän siinä kävi että emoleipälapio teki uuden haaran! Tällä hetkellä vain yksi näkyvissä, toivotaan toista kaveriksi. Jos kotonasi majailee samanlainen hujopiksi ryhtynyt kaveri, leikkaa reilusti lyyraviikunasta pistokas!

Risiinin kasvatus – jättiläinen taimilaatikossa

Risiinin kasvatus – jättiläinen taimilaatikossa

posted in: Kesäkukat | 0

On aina hellyttävää kun taimipoteista alkavat pilkistää pienen pienet vihreät versot. Jos kaipaat vähän ronskimpia kasvin alkuja ja haluat seurata räjähtävän nopeaa kasvua, meillä yksivuotisena kasvavan risiinin kasvatus on mainio idea.

Risiinillä, Ricinus communis, on huono kaiku ja syystäkin sen kanssa tulee olla varovainen. Risiinin siemenet ovat todella myrkyllisiä. Yhden tai kahden siemenen syöminen saattaa olla aikuisellekin hengenvaarallista. Risiinin hedelmistä puristetaan kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa paljon käytettyä risiiniöljyä (löytyy yleisesti huulirasvoista) ja puristejätteestä risiini-myrkkyä, joka on syanidiakin voimakkaampaa. Kasvin muutkin osat ovat myrkyllisiä joten tutkimusiässä olevan taaperon perheeseen en voi risiinin kasvatusta suositella.

Risiinin siemeille suositellaan noin vuorokauden liotusta ennen kylvöä mutta ne lähtevät kokemukseni myötä itämään viikossa ilman liotustakin. 

Tyräkkikasveihin (Euphorbiaceae) kuuluva risiini itää 10- 20 vuorokauden kuluessa kylvöstä, usein nopeamminkin. Risiinin vahvat varret muistuttavat kastematoja mullasta ponnistaessaan.

Sirkkalehtien koko päihittää kevyesti muut kasvit! Risiinin juuristo on myös kookas ja kasvi vaatikin heti varsinaisen lehtiparin puhkeamisen jälkeen siirron suurempaan ruukkuun jos siemenet on kylvetty pieniin taimipotteihin.

Taimet kasvavat nopeasti ja sen vuoksi siementen kylvämisen kanssa ei kannata hätäillä. Suomen sääoloissa risiinin kasvatus on hyvä aloittaa vasta huhtikuun puolessa välissä. Taimien siirtäminen viileään (esimerkiksi noin 15-asteiselle kuistille) hidastaa ja tukevoittaa taimien kasvua, jos ulkolämpötila ei anna vielä puutarhaan siirrolle myöten. Risiiniä saattaa löytää valmiina taimina kauppapuutarhoilta, joissa se kasvaa kasvihuoneen lämmössä kookkaaksi valtavaa vauhtia.

Risiini pitää lämmöstä ja haasteellista kasvatuksessa onkin jos kohdalle sattuu kylmä ja tuulinen alkukesä.  Kasvi kannattaa sijoittaa puutarhan aurinkoisimmalle ja suojaisimmalle paikalle ja ruukut esimerkiksi lämpimälle seinustalle. Tässä vaiheessa täytyy kasvin varsia tarvittaessa tukea.

Risiini on korkea ja näyttävä taustakasvi, mutta koska se vaatii lämpöä kasvaakseen, on tyypillistä että sen kasvu jämähtää alkukesästä (vaikka ei kovin viileää olisikaan) hetkeksi. Jos jossain, on tässä kyse kasvin ”juromisesta”.

Tavallisimmat siemenvalikoimista löytyvät risiinilajikkeet ovat ’Zanzi Palm’ ja ’Carmencita Bright Red’. Itse suosin erivärisiä lehtimuotoja ja siksi jälkimmäinen onkin suosikkini. Kasvi tummuu kasvunsa myötä pikkuhiljaa ja vaatii lämpöä, jotta punainen väri syvenee ja vahvistuu.

Risiinin hede- ja emikukinnot sijaitsevat erillisissä kukkavarsissa. Vaaleat hedekukat ovat ulkonäöltään vaatimattomia. Hedekukkien yläpuolella kukkavarressa sijaitsevat emikukat ovat pieniä mutta kirkkaan punaisia. Risiinin hedelmä on huomiota herättävin: tässä kuvassa sen väkäset ovat vielä pehmeät mutta hedelmät putoavat silti kasvista helposti ohikulkiessa. Hedelmän sisällä on kolmisiemeninen kota, joka kuivuessaan aukeaa ja poksauttaa siemenet ulos.

Jos kasvi ehtii olosuhteissamme tuottaa valmiita siemeniä, on huolehdittava että ne eivät jää lintujen tai tuulen levitettäviksi tai lasten tai eläinten ulottuville. Siementen kypsyminen viileässä syksyssä on epätodennäköistä, eivätkä omat viljelykseni ole koskaan ehtineet siementen kypsymisvaiheeseen.

Risiini on parhaimmillaan suurena ryhmänä, jollaisena sen voi nähdä vaikkapa kaupungin liikenteenjakajassa. Eksoottisen näköiset lehdet ja erityisesti ’Carmencita’ -lajikkeen punainen väri erottuvat hienosti muista kasveista. Jos kaipaat jotain erilaista seurattavaa täksi kesäksi puutarhaasi, kokeile risiiniä!

Puutarhan kevättyöt – maltti on valttia!

Puutarhan kevättyöt – maltti on valttia!

posted in: Keväällä | 0

Puutarhan kevättyöt ovat pyörineet mielessä jo tammikuusta lähtien ja vihdoin näkyy vihreää! Tulppaanit, krookukset, narsissit ja muut kevätkukkijat nostelevat itseään vielä kylmästä maasta. Näitä alkujahan on pakko tarkastella vähän lähempää. Ja kun tarkkaan katsoo, huomaa että kuivien lehtien ja lämpenevän pintamaan seassa on muutakin elämää!

Perennanvarsien silppuaminen takaisin kasvupaikalleen tekee hyvää paitsi maalle, myös pihan hyönteisille. Liian varhain aloitetut puutarhan kevättyöt ja turhan perusteellinen istutusalueiden rapsuttelu vievät ötököiltä alkukevään suojaiset lämmittelypaikat. Eli jos kiireiden vuoksi puutarhan istutusalueet ovat vielä viime kesän jäljiltä, ei hätää! Olet vain tehnyt palveluksen pihan pienille puurtajille.

Kotipiha on ekosysteemi pienoiskoossa. Sen maisemaa voi muuttaa, mutta mukana kannattaa pitää mukana ajatus luonnon ja kotipihan monimuotoisuuden tukemisesta ja säilyttämisestä. Kasvien istuttaminen luonnonmukaisuutta jäljitellen kerroksittain tarjoaa monipuolisia elinympäristöjä pihan eläimille.

Suosimalla istutuksissa mesikasveja, kuten nauhuksia, maksaruohoja, mäkimeiramia tai punalatvaa tulee tarjonneeksi ravintoa perhosille ja silmänruokaa itselleen. Nurmikon sekaan kylvetty apila houkuttelee hyötykasvejakin pölyttävät kimalaiset paikalle. Linnunpönttöjen ripustaminen voi ratkaista kesällä ryöpsähtävän tuholaisongelman, esimerkiksi sinitiainen syö valtavan määrän kirvoja päivässä.

Haketuksen tai pihalta pois viennin sijaan on lahopuuaita mainio ratkaisu risujen ja leikkuujätteen käsittelyyn! Jos pihalla on tilaa, voivat risu- ja lehtikasat tontin nurkassa olla kauhistuksen sijaan kotipuutarhuria hyödyttävä kaunistus.

Ja jos puutarhasta ei löydy lahoavaa puuta tai luonnollisia koloja hyönteisille, voi hyönteishotellin rakentamalla saada tontille monia hyödyllisiä uusia asukkaita. Nyt keväällä piha on täynnä rakennusmateriaalia: kuivuneita perennanvarsia, risuja, käpyjä ja kuivuneita lehtiä.

Puutarhassa vierailevat eläimet ovat ihana juttu ja kukkaruukussa muina miehinä istuva orava tai portailta kohti ovea hievahtamatta tuijottava rusakko hienoja kohtaamisia. Kevätkukkijoiden aikaan pitkäkorvaiset, terävähampaiset ystävät ovat kuitenkin melko epätoivottuja vieraita. Tulppaanit ja krookukset löytyvät takuulla silputtuina yön jäljiltä, jos niitä ei suojaa.

Narsissit, laukat ja helmililjat saavat onneksi kasvaa rauhassa. Viime syksynä aloittamani hyötytarhan aitaus saa jatkoa tänä keväänä ja aikomukseni on istuttaa jatkossa kevätkukkijat marjojen ja hedelmäpuiden kaveriksi. Sitä ennen aion kokeilla puutarhuriystävän hyväksi havaitsemaa keinoa: kahvinpurujen sirottelua tulppaanien ja muiden suojelukohteiden läheisyyteen. Aika näyttää toimiiko yhteen tämän kulmakunnan rusakoiden haju- ja makutottumusten kanssa!

1 2 3