Suuren pihapuun kaataminen

Suuren pihapuun kaataminen

posted in: Pihailo | 0

Pihan ja puutarhan uudistuksia miettiessä tulee monella mieleen olemassa olevien pihapuiden kaataminen. Puut saattavat olla jo liian suuria, huonokuntoisia tai varjostavat muuta kasvillisuutta liikaa. Tai ehkä puulaji ei omassa pihassa miellytä.  Puiden poistamista kannattaa harkita hyvin. Puut ovat pihan seiniä ja kattoja, joiden takaisin kasvaminen ottaa aikansa. Suuren puun poistaminen muuttaa usein radikaalisti pihan kasvuolosuhteita: valoisuus lisääntyy, samoin usein tuulisuus. Puun kaatamisen pitää olla perusteltua.

Omassa pihassani rakennusaikana säästetty koivu oli alkanut tiputtaa suuria oksia ja mahdollista kaatumista ajatellen se sijaitsi liian lähellä sekä oman pihan että naapurin rakennuksia.

Suuren pihapuun kaataminen kannattaa ehdottomasti jättää ammattilaisen tehtäväksi. Erityisesti ahtaasti rakennettu kaupunkiympäristö vaatii varovaisuutta ja puun kaadon tekniikan tuntemista. Tottumaton kaataja ottaa myös riskin terveytensä suhteen. Ammattilaisella on tietoa, taitoa ja oikeat välineet työturvallisuuden suhteen. Kantomies, yksi yhteistyökumppaneistani, järjesti paikalle arboristit eli Pihkapuun Jorin ja Joonaksen.

Ahtaassa paikassa, kuten tässä piharakennuksen, kasvihuoneen ja naapurin aidan rajaamassa tontin kulmassa, puu kaadettiin kiipeilytekniikalla. Koivun runkoja oli yhden sijasta kaadettavana kaksi ja kahdella arboristilla työhön kului aikaa reilun työpäivän verran.

Kaataminen alkaa työn suunnittelulla ja oksien karsimisella. Oksat lasketaan vaijeria apuna käyttäen maahan yksitellen jotta ympäristö ei vaurioidu.

Kiipeäminen vaatii ammattitaitoa, mutta niin vaatii maamiehenäkin olo, jotta laskeminen on hallittua ja suunnitelmallista.

Kun puista on jäljellä pelkät rungot, sahataan runko paloiksi ja lasketaan alas sopivalla tekniikalla.

Näyttää petollisen helpolta, mutta rungon tulee laskeutua juuri tismalleen suunniteltuun paikkaan.

Suurista puista kertyy oksa- ja risujätettä helposti muutaman peräkärryllisen verran. Kaatojätteen poisviennin voi tilata samalla kuin kaadonkin.

Halutessasi arboristi sahaa puun rungot klapimittaan, jotta halkojen tekeminen klapikoneella tai käsivoimin on helppoa.

Kaadosta jäljelle jääneen kannon poistaminen riippuu siitä, mitä halutaan puun tilalle. Jos samaan paikkaan istutetaan puu tai muu suurempaa kasvutilaa tarvitseva kasvi, kannattaa kanto kaivaa ylös. Jos paikalle istutetaan nurmikko, rakennetaan kerroksia kivetykselle tai istutetaan pienijuurisia kasveja, kuten maanpeiteperennoja tai matalia havuja, on kannon jyrsiminen hyvä vaihtoehto.

Haastavasta työmaasta huolimatta kasvihuonetta, alppiruusuja, havuja tai viljelylaatikoita ei vahingoitettu lainkaan tämän kuvaussession aikana!

Huom!  Muistathan että asemakaava-alueella pihapuiden kaataminen on useimmiten luvanvaraista. Tarkista asia kotipaikkasi kaupungin-/ kunnanpuutarhurilta ennen kuin tilaat puun kaadon.

Hyvinvointia puutarhasta – vaikka tulikin huono tomaattisato?

Hyvinvointia puutarhasta – vaikka tulikin huono tomaattisato?

posted in: Uncategorized | 0

Marraskuun valuessa vääjämättä päälle iskee monella puutarhaihmisellä kova kaipuu vihreään. Mennyt kylmä ja sateinen kesä ei välttämättä ollut se palkitsevin: taimet kasvoivat kylmänä keväänä huiteloiksi, vihannekset eivät kasvaneet, tomaattisatokin jäi pieneksi (suuri osa raakileiksikin). Kukkasipulien tuoksu, viimeiset sadonkorjuut, kahisevien lehtien haravointi ja kodin viherkasvien hoivaaminen tuovat onneksi helpostusta kesästä luopumiseen.

Useista artikkeleista on viime aikoina saatu lukea tutkimustuloksia siitä, kuinka luonto ja viherympäristöt parantavat keskittymistämme, vaikuttavat terveyteemme positiivisesti vaikka emme parantavaa kokemusta hakisikaan ja elvyttävät kehoamme ja mieltämme etenkin kotimme lähellä sijaitessaan. Saat tätä samaa hyvinvointia puutarhasta. Onhan aina tiedetty että metsässä oleskelu auttaa rauhoittumaan ja puutarhassa työskentely puhdistaa pään huolista ja murheista, mutta mittaustekniikan kehittyessä päästään tutkimaan miten, missä ja miten paljon.

Nämä asiat on jo todistettu toimiviksi, käytä näitä vaikka argumenttina siihen miksi sienihulluus vei syksyllä mukanaan tai miksi kodin siivoaminen puutarhakauden aikana on toissijaista:

Luonnossa liikkuminen laskee verenpainetta, sydämen sykettä ja lihasjännitystä. Veressä vastustuskykyä parantavien valkosolujen määrä nousee ja stressihormoni kortisolin määrä vähenee. Maksimivaikutus saavutetaan noin kahden tunnin luonnossa oleskelulla ja vaikutus kestää päiviä.

Luonnossa, vihreän ympäröimänä ihminen on läsnä hetkessä ja kielteiset tunteet sekä levottomuus vähenevät. Konfliktit helpottuvat ja asiat saavat uudet mittasuhteet. Luonnon aktivoiva ja rauhoittava vaikutus edistää luottamuksen ja vuorovaikutuksen syntymistä ihmisten välillä sekä ryhmässä että asiakassuhteessa.

Luonnossa oleskelun jälkeen ihminen kokee itsensä terveemmäksi ja toipuu nopeammin psyykkisistä kriiseistä. Ihmiset toipuvat fyysisistäkin sairauksista nopeammin ja tarvitsevat vähemmän kipulääkkeitä, jos heillä on mahdollisuus katsella luontomaisemaa tai luontokuvaa. Sisälle tuodut luontoelementit kuten kivet, kasvit, luontokuvat tai luonnonäänet kohottavat mielialaa ja vähentävät jännittyneisyyttä ja ahdistusta.

Suvaitsevuus, avuliaisuus ja tyytyväisyys omaan elämään lisääntyvät tutkitusti luontokokemusten myötä. Erityisesti lapsuuden luontokokemukset jättävät meihin jäljen ja ne muistetaan läpi elämän. Hyvinvointia puutarhasta voi säilöä tulevan talven mutta myös pitkälle tulevaisuuden varalle.

Puutarhakasvien hoitaminen lisää hyvän olon tunnetta ja elämänlaatua. Vehreys vahvistaa keskittymiskykyä ja pitkäjänteisten suunnitelmien toteutuminen vaikuttaa positiivisesti vastuunottoon ja kykyyn tehdä päätöksiä. Puutarhan yksityiskohdat ylläpitävät tarkkaavaisuutta ja mielenkiintoa ja vetävät huomiota pois arkisista asioista.

Nykypäivänä meneillään on luontomenetelmien uusi, tieteellinen tuleminen. Luonnon vaikutusten tutkimisen lisäksi vihreän toiminnan sisällyttämistä erityisesti sosiaalityöhön ollaan kehittämässä. Yhteiskunnan kehittyessä ja asuinympäristöjen muuttuessa osa ihmisistä on vieraantunut luontoympäristöstä. Luontosuhteen palautuessa ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi kasvaa ja ympäristön arvostamisen myötä ihmisen koko maailmankuva voi muuttua positiivisemmaksi. Elämä ja oma oleminen saa uudet mittasuhteet luontokokemuksen myötä. Suomessa ”vihreää hoivaa” ja ”vihreää voimaa” koordinoi ja kehittää Green Care Finland.

Green Caren menetelmät jaetaan karkeasti kolmeen pääsuuntaukseen: maatilojen käyttö kuntoutusympäristöinä, puutarhan ja kasvien hyödyntäminen terapeuttisina elementteinä sekä eläinavusteiset toiminnot ja terapiat. Kaikissa Green Care- toiminnoissa tärkeää on toiminnan tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus. Passiivinen luonnossa oleskeleminen ei ole Green Carea, joskin se voi johtaa tavoitteelliseen osallistumiseen. Green caren avulla lisätään ihmisten elämänhallintaa, arkipäivän taitoja ja yhteisöihin kiinnittymistä. Se tarjoaa myös kasvatusnäkökulmasta katsoen uudenlaisen oppimisympäristön ja mahdollisuuksia uudenlaisten ajattelu- ja toimintamallien löytämiseen.

Voimmekin vihreiden tomaattien ja kituliaiden porkkanoiden äärellä lohduttautua puutarhaharrastuksen mukanaan tuomilla positiivisilla terveysvaikutuksilla! Ja tässä ei edes vielä käsitellä sitä kuinka monipuolista liikuntaa puutarhanhoito on. Lihaskunto kasvaa, nivelten liikkuvuus säilyy ja notkeus lisääntyy!  Ja sillä, että vaikka vihreys on jonkin aikaa poissa, hoitaa paljaskin luonto ja piha meitä yhtä paljon! Puhumattakaan maan mikrobien hyvästä vaikutuksesta vastustuskykyymme!

Jos haluat lukea lisää Green caresta ja luonnon hyvinvointivaikutuksista, suosittelen näitä:

Jankkila Hilkka (toim.) 2012: Green Care- Hyvinvointia pohjoisen luonnosta
Rappe Erja, Lindén Leena & Koivunen Taina 2003: Puisto, puutarha ja hyvinvointi
Nikkilä, Kalervo 2003: Puutarhaterapiaopas
http://www.sitra.fi/julkaisut/Esitteet/2013/Vihreaa_hyvinvointia.pdf

Puutarhan parhaat

Puutarhan parhaat

posted in: Pihailo | 2

Suomen neljä vuodenaikaa tarjoilevat mahtavan, lämpötilan mukaan muuttuvan puutarhan ja maiseman! Vaikka puutarhaihmisen syksy voi olla surumielistä luovuttamisen aikaa,  voisi jatkuva vehreys tuntua aika tylsältä sykähdyttäviin ensimmäisiin hiirenkorviin, tulen lailla loimuaviin ruskaväreihin tai pumpulinpehmeään lumeen peittyviin havuihin verrattuna.

Puutarhan hoidolle ja suunnittelulle vuodenajat aiheuttavat vähän haastetta. Puutarhan tulisi olla omistajansa silmää miellyttävä kaikkina vuodenaikoina. Olen tähän tekstiin koonnut Puutarhan parhaat eli muutamia omia lehtipuu- ja pensassuosikkejani sekä perennoja, jotka näyttävät puutarhassa hyvältä koko pitkän kevät- kesä-, ja syyskauden ajan. Sattumaa tai ei, kaikki nämä ovat erityisen kauniita juuri nyt syksyllä!

Pihlajat pullistavat valtavan kokoiset silmunsa jo varhain keväällä, kukinta huumaa tuoksullaan ja runsaina marjavuosina kuten nyt, värittävät marjat maisemaa upeasti. Pienikin pihlaja piristää pihaa, ja pieneenkin pihaan mahtuu pihlaja, vaikka pylväspihlaja Sorbus aucuparia ’Fastigiata’. Tuurenpihlaja Sorbus ulleungensis ’Dodong’ on eksoottisen näköinen suurine lehtineen kun taas marjapihlaja Sorbus ’Granatnaja’n marjat ovat näyttävin osuus puussa. Oletko muuten tiennyt että pihlaja kotipihassa suojelee talon asukkaita ja tuo onnea taloon?

Jos haluat pihallesi näyttävän ja erityisesti nopeakasvuisen puun (ja hyppiä syksyllä lehtikasoissa), on vaahtera oiva valinta! Vaahteran erikoismuodoissa on mistä valita. Vaahtera kasvaa aina leveäksi ja sille on syytä varata riittävästi tilaa tai pitää sitä leikkaamalla pienenä jo nuoresta pitäen.

Oma suosikkini on hopeavaahtera Acer saccharinum. Sen alapinnalta melkein valkoiset lehdet erottuvat vaaleampina kuin muut jo varhain keväällä. Muiden vaahteroiden lehdet muuttuvat syksyllä oranssinpunaisiksi mutta hopeavaahtera hohtaa hienosti vaaleankeltaisena.

Pensaista sekä helppohoitosia, näyttäviä että nopeakasvuisia ovat heisiangervot. Vihreä lännenheisiangervo Physocarpus opulifolius on tuttu julkisten alueiden vapaasti kasvavista aidanteista ja suojaistutuksista. Värikkäät purppuraheisiangervot ovat hienoja puutarhan taustakasveja. Tumma, miltei mustanpuhuva ’Diabolo’ kasvaa korkeaksi ja siitä saa lyhyessä ajassa hyvän näköesteen. Vaalealehtiset perennat ja pensaat näyttävät upeilta sitä vasten.  ’Mindia’ eli ’Diable D’or’ on punainen, mutta vaaleampi. ’Amber Jubilee’ vaihtaa väriä koko kasvukauden ajan koska nuoret lehdet ovat punaoransseja kun taas vanhemmat punavihreitä. Värikäslehtisten kasvien ulkonäköön vaikuttaa aina valon määrä joten taimistolla kuparisena hehkunut pensas saattaa kotipihan puolivarjossa muuttua tummemman väriseksi ja toisinpäin.

Kuvassa oleva isotuomipihlaja Amelanchier spicata on herkän leviävyytensä vuoksi päässyt luontoon levinneiden vieraslajien listalle. Isotuomipihlajan sijaan voi puutarhaan valita marjatuomipihlajan Amelanchier alnifolia tai sirotuomipihlajan Amelanchier laevis. Tuomipihlajien kasvutapa on pysty, lehdistö terve ja kestävä, marjat syötäviä (jos vaan ennättää ennen naakkoja ja pikkulintuja paikalle) ja syysväri todella upea! Tuomipihlaja on hyvä valinta korkeaan, vapaasti kasvavaan aidanteeseen.

Pallohortensia Hydrangea arborescens (kuvassa ’Annabelle’) sopii puutarhassa monenlaiseen seuraan. Se raikastaa korkean havuistutuksen ja viihtyy vaikka tuija-aidan edessä. Se toimii perennapenkin kiinteänä osana tai matalan istutuksen taustana. Pallohortensia maistuu hyvin rusakoille mutta se ei haittaa. Se kukkii samana vuonna kasvattamillaan versoilla ja kasvaa entistä tanakampana takaisin. Voit kerätä kukintoja maljakkoon keskikesästä alkaen, kukinnot säilyvät raikkaan näköisinä pitkään. Pallohortensia on parhaimmillaan ryhmänä. Vieressä oleva kasvusto tukee hyvin sateen painosta raskaita kukintoja.

Pensaiden ja puiden aluskasvien, sekä perennapenkkien reunakasvien aatelia ovat keijunkukat Heucherat. Väreissä on mistä valita. Keijunkukat levittäytyvät nopeasti maan peittäväksi matoksi ja punertavat lajikkeet tuovat pirteää, mutta tyylikästä vaihtelua vehreyteen. Keijunkukat sopivat yhtä hyvin moderneihin, niukkoihin havuistutuksiin kuin perinneperennapenkkiin. Erivärisillä lajikkeilla voi maalata kuvioita ja muotoja ja keijunkukat ovat teräkunnossa vielä näin lokakuussakin! Keijunkukkien kukinnot ovat melko vaatimattomia, itse leikkaan kukkavarret pois heti kuihtumisen alettua.

Jos pihassasi on tilaa ja vähintään puolivarjoa, suosittelen sormivaleangervoa Rodgeria aesculifoliaa! Sen vehreät lehdet muuttuvat syksyllä hohtavan keltaisen kautta ruskeiksi, mutta vihreinäkin vetävät huomion puutarhan varjoisaan nurkkaan. Sormivaleangervossa kauneinta on juuri sen eksoottinen lehti vaikka pysty kukintokin on kaunis. Perenna kasvattaa rauhassa juurakkoaan ennen kuin lehdoistö muuttuu tuuheaksi joten tämän kanssa kannattaa olla kärsivällinen.

Maksaruohot, Sedum, ovat hauskan näköisiä jopa kuivina talvella törröttäessään ja komea- ja syysmaksaruohot ovat viimeisinä syksyllä täydessä vihreässä hehkussaan. Maksaruoholajikkeita on monia. Maata peittävien, matalien kasvien lisäksi on tanakasti, pallomaisena ja pensamaisena kasvavia lajikkeita kuten suosittu komeamaksaruoho ’Herbstfreude’. Maksaruohot toimivat kivikkoistutuksissa, reunakasveina, aluskasveina ja matalina aidanteina. Ne ovat myös pölyttäjien suosikkeja, mikä on myös hyvä nykyään pitää kasveja valitessa mielessä.

Puutarhan parhaat kasvit saattavat joskus olla epätoivottuja! Kuten nämä perennat. Ne vievät kyllä tilaa (ja ovat keltaisia kukkiessaan, juu), mutta mikä muu perenna on yhtä sitkeä, tuulta ja tuiverrusta niiamatta kestävä ja lehtimuodoltaan ja kooltaan muita puutarhan kasveja elähdyttävä kuin nauhus eli Ligularia? Myös nauhuksen kukinta on loppukesän kimalaisille ja perhosille mieluinen, mutta jos et välitä keltaisesta kukinnosta, voit leikata sen nätisti pois ja nauttia kauniisti syksyllä punertuvista lehdistä!

Rohtonakin tunnetut värimintut, Monarda, edustavat puutarhan iloista villikansaa. Ne leviävät siementämällä itsekseen mikä onkin hyvä sillä pysyäkseen rehevän näköisenä kaipaa väriminttukasvusto nuorempaa kasvua joukkoonsa. Värimintun lehden tuoksu on kasvien tuoksuista parhaimpia! Lehtiä, kuten kukkiakin käytetään teehen, muuhun maustamiseen ja koristeeksi leivonnassa. Väriminttu on kasvupaikan suhteen vaatimaton, se viihtyy auringossa mutta myös puolivarjossa. Kerrosmaiset kukinnot houkuttelevat kimalaisia ja näyttävät hauskoilta jopa läpi talven.

Hyötykasveista puutarhan peruskasveiksi suosittelen ehdottomasti maailman helpointa maa-artisokkaa, Helianthus tuberosus, josta saat mainion, todella korkeankin kesäisen näkösuojan vaikka terassin tai jopa ikkunan eteen! Maa-artisokat nousevat maasta varhain ja vaikka olisit edellisenä syystalvena kerännyt  tarkkaan kaiken mukulasadon pois, todennäköistä on että joku varsi pilkistää keväällä maasta. Maa-artisokat ovat tosi herkullisia kuorineen uunissa paahdettuna joten unohda muhkuraisten mukuloiden kuorimisen tuska!

Toinen keväästä talveen saakka kaunis puutarhan ihastus on Asparagus officinalis eli parsa. Kasvuston kasvatuksessa täytyy olla kiireetön. Parsanvarsia voi usein kerätä syötäväksi vasta muutaman vuoden kuluttua taimen istutuksesta tai siemenen kylvöstä. Parsan kookas mutta hento kasvusto on todella näyttävä vankkojen kasvien joukossa ja se sopii hyvin kukkivien perennojen taustakasviksi tai viljelylaatikkoon yksittäiseksi katseenvangitsijaksi. Parsa säilyy syksyllä myöhään vihreänä ja jäätynyt, luminen, vehreä parsakasvusto on todella hienon näköinen!

Yhteistä on että puutarhan parhaat ovat helppohoitoisia, moneen käyttöön sopivia, läpi kasvukauden kauniita sekä näkö- ja myös makuhermoja sykähdyttäviä!

Helpotusta pihan hoitoon – kokemuksia robottiruohonleikkurista

Helpotusta pihan hoitoon – kokemuksia robottiruohonleikkurista

posted in: Pihailo | 2

Voitte kuvitella että olin aika iloinen kun kuulin keväällä pääseväni mukaan Husqvarnan robottiruohonleikkureiden testausporukkaan! Tiedossa oli kiireinen kesä ja paljon pihanhoitotöitä asiakkaiden pihoissa. Puutarhurina ja pihasta nauttijana haluan pitää oman pihanikin edustuskunnossa joten kesäapulainen tuli pihallemme kuin tilauksesta! Leikkuri, jonka lapset nimesivät Pertiksi, on hoitanut nurmikkoamme nyt lähes viisi kuukautta. On hyvä aika summata kauden kokemuksia robottiruohonleikkurista.

Leikkurin voi asentaa itse, mutta suosittelen ammattilaisen käyttöä. Hyvinkään Konetalon asentaja kävi arvioimassa pihamme kokoon, korkeuseroihin ja muotoon sopivan leikkurimallin sekä suunnittelemassa, kuinka nurmikon alle tulevat kaapelit on juuri meidän pihassamme järkevintä asentaa. Asennustyö sisältäen kaapeleiden laiton, latausaseman asennuksen ja koneen testikäytön vei ammattilaiselta kaksi tuntia. Itse tehden hommassa olisi helposti vierähtänyt kokonainen päivä. Asentaja osaa myös arvioida kaapelien oikean sijainnin. Tarkoituksena on, että kone leikkaa mahdollisimman tarkkaan istutusalueiden, kivetysten ja muiden elementtien ympäriltä niin, että pitkäksi kasvavia, leikkurin ulottumattomiin jääviä ruohoalueita jää pihaan mahdollisimman vähän.

 

 

Ruohon kasvuunlähtö oli viileästä keväästä johtuen hidasta mutta Husqvarna Automower 310-leikkuri laitettiin toimintaan samantien. Ensimmäinen näkyvä muutos oli sammalalueiden häviäminen nurmikosta. Leikkurin pienet terät kiskoivat sammalta irti ja nurmikkoon syntyi aukkopaikkoja. Nämä aukot ovat vihertyneet levinneellä nurmikolla kesän mittaan vaikka paikkauskylvöjä emme ole tehneet. Robotti on leikannut koko kesän ajan nurmikkoa joka toinen päivä, joka on ollut sopiva tahti noin 1000m2:n pihaamme. Ruohon kasvua ei robotin vuoksi huomaa vaan nurmi pysyy jatkuvasti samettisen matalana ja tasaisena. Vanhassa rintamamiestalon osin liian tiivistyneessäkin nurmikossa kasvaa paljon apilaa, mikä on myös pysynyt matalana ja hyvän näköisenä leikkurin ansiosta.

Robottileikkuri ajastetaan leikkaamaan haluttuina aikoina. Se hakeutuu virran vähetessä itse latausasemalleen, joten latauksesta ei tarvitse huolehtia. Olemme joutuneet käynnistämään pysähtyneen leikkurin kesän aikana kolme tai neljä kertaa. Syynä on ollut puusta pudonnut terälevyn väliin jäänyt oksa tai koneen hakukaapelin reitille vahingossa jätetty esine. Leikkuri ajaa maanmyötäisten esineiden yli, mutta turvallisuussyistä pysähtyy esteeseen ja kääntyy ympäri. Robottileikkuri on turvallinen lapsiperheessä eikä häiritse eläimiäkään. Pihallamme vierailevat rusakot, siilit ja linnut eivät lainkaan pelkää leikkuria, ehkä johtuen hiljaisesta käyntiäänestä ja rauhallisesta vauhdista.

 

 

Siisti, tasainen nurmikko antaa puutarhalle upeat raamit. Robottileikkurin jälkeensä jättämä ruohosilppu on niin pientä ja hienoa, että leikkuujätettä ei nurmikossa huomaa. Koska leikkuri leikkaa jatkuvasti, ei sen jäljiltä ole nähtävissä edes minkäänlaisia ajolinjoja. Leikkuutehon voi kuitenkin huomata kun katsoo koneen alle. Etenkin märkä ruohosilppu kertyy koneen alle ja se on syytä puhdistaa noin kerran kuussa.

 

 

Kuluva osa leikkurissa ovat sen kolme partaveitsimäistä terää.  Myös terät suositellaan vaihtamaan noin kerran kuussa, vähintään kerran kesässä. Tämä riippuu paljon leikattavan nurmikon koosta. Terien vaihto on oikeasti helppoa ja siitä selviytyy jos osaa kääntää ruuvimeisselillä ruuvin auki.

 

 

Ennen kokemuksia robottiruohonleikkurista arvelutti eniten miten kiinteästi asennetut raja- ja hakukaapelit sopivat koko ajan muuttuvaan pihaamme. Omassa puutarhassa tulee kokeiltua kaikenlaista ja istutusalueet muuttuvat sen mukaan. Kaapeleita onkin tullut kaivettua ylös ja asennettua uudelleen eri paikkaan ilman ongelmia. Vihreä kaapeli on helppo havaita maan alla, toki kaivamisen kanssa on oltava tosi tarkkana ettei tule katkaisseeksi kaapelia. Kaapelia voidaan tarvittaessa jatkaa joten puutarhan ei tarvitse olla täysin valmis ja stabiili robottileikkuria hankittaessa.

 

 

Jos mietit robottileikkurin hankintaa ensi kesälle, ota yhteyttä Husqvarnan jälleenmyyjään ja asennuspalveluun jo syksyllä! Suunnittelukäynnin voi hyvin hoitaa jo nyt. Varsinaisen asennuksen voi jättää silti ensi keväälle. Jos olet uuden pihan, kenties vielä rakentamattomankin omistaja, kannattaa robottileikkuri huomioida jo pihasuunnitteluvaiheessa! Yhtenäiset nurmialueet näyttävät pihassa parhailta ja ovat käsikäyttöisillä leikkureillakin helpoimpia hoitaa. Pihasuunnitelmassa voidaan jo ennakkoon huomioida robottileikkurin optimaalisin latausaseman paikka sekä kulku nurmialueelta toiselle niin, että käsivoimin leikattavia alueita ei jää pihaan ollenkaan. Leikkuri mahdollistaa myös luonnonmukaisten, aina matalina ja siistinä pysyvien nurmipolkujen suunnittelun esimerkiksi perenna-alueen tai pihaniityn keskelle.

Suosittelen varauksetta oman kokemukseni pohjalta robottileikkuria jos haaveilet helppohoitoisemmasta ja kauniimmasta pihasta! Kone on toki hintavampi kuin käsikäyttöinen leikkuri mutta maksaa itsensä säästyneinä polttoaineina, suodattimina ja huoltoina helposti takaisin. Husqvarna Automower on pitkän tuotekehityksen tuloksena luotettava, energiapihi ja laadukasta jälkeä jättävä puutarhan apuri. Ja myös puutarhurin apuri, sillä Pertti helpottaa pihatöitämme tulevinakin kiireisinä kesinä!

1 2 3 4 6